Kevättä ilmassa jo naistenpäivänä 8.3.2014

Varaslähtö mökkikauteen edessä

Oheiset kuvat olen kuvannut 5.-9.5.2013. Nyt tuntuu siltä, että sipulikukat kukkivat kuukauden tai jopa kaksi aikaisemmin kuin viime vuonna. Eteläiseen Suomeen on luvattu seuraavan kymmenen päivän ajaksi kolmesta yhdeksään asteeseen päivälämpötiloja ja vain muutamana yönä mennään pakkaselle.

Kevät etenee vauhdilla ja tässä tulee väistämättä mieleen se, että pitäisiköhän avata mökkikausi ennätysaikaisessa :) Syksyllä kauden päättäjäisillä oli kylmempää loppuaikoina kuin mitä nyt on lupaillut. Pääsisinpähän nauttimaan keväästä ja sipulikukkien loistosta koko kukkimisen ajan. Muuten tässä käy niin, että kuivettuneet kukat kertovat tarinaansa, että kyllä täällä ihasteltavaakin olisi ollut, mutta etpä saanut itseäsi aikanaan liikkeelle :)

Narsisseja (Narcissus)

Kukkaloistoa jopa jo hangen keskellä

Sipulikukat avaavat kauden. Nopeimmat nostavat päätään jo läpi viimeisten lumenrippeiden. Aika suuri osa keväänkukkijoista oli jo olemassa kun mökin ostin. Jonkin verran olen sipuleita sitten lisää maahan tökkinyt, mutta hyvin ne tuntuvat maisemaan katoavan. Kokonaisuudessaan hankkimieni sipulien määrä lienee jossakin tuhannen ja kahden välillä. Tästäkin huolimatta sipuleita pitäisi hankkia ihan tolkuttomia määriä, jotta yleisilme olisi hollantilaiseen tapaan yhtä kukkamerta. Täytyy vain luottaa, että hiljaa hyvä tulee, kun hankkii itsestään lisääntyviä lajeja ja lajikkeita.

Tähän saakka on kyllä tullut hankittua vähän mitä sattuu, sillä haluan kokeilla kaikkea uutta ja erikoista. Keskittyminen joihinkin lajeihin on ollut kovin vaikeaa, mutta ehkä myöhemmin löytyvät ne suosikit, joita erityisesti haluan vaalia. Camassiat lienevät tällä hetkellä eniten suosiossa ja syynä on juurikin niiden myöhäinen kukkimisajankohta, jolloin varmuudella olen itsekin jo oleilemassa mökillä pysyvämmin. Hakusessa on myös erityisesti perinteisiä hyvin lisääntyviä ja tuoksuvia narsissilajikkeita.

Narsisseja (Narcissus)

Etualalla jättilaukka (Allium giganteum) ja
taustalla oranssikukkainen Keisarinpikarililja
(Fritillaria imperialis).

Vaaleanpunainen kevättähti (Chionodoxa luciliae)

Posliinihyasintti (Puschkinia scilloides)

Satoja sipulija vaan kovin on paljasta ennen perennojen nousemista.
Oikealla alakulmassa on karstaohdakkeen (Dipsacus sylvestris)
talvehtinut lehtiruusuke.

Idänsinililja (Scilla siberica) ja keijunkukan (Heuchera) alkuja.

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätkurjenmiekka (Iris reticulata)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Posliinihyasintti (Puschkinia scilloides)

Posliinihyasintti (Puschkinia scilloides)

Kevätkurjenmiekka (Iris reticulata)

Poimintoja puutarhaelämän parhaista paloista

Japaninvaahtera syysvärissään. Pidän vaahteroista ja mikäpä näitä on katsellessa, kun värit
ovat tätä luokkaa.

Luonto on ollut minulle aina tärkeä ja mökillä tavoitan jälleen hetkiä, joista olen jäänyt
paitsi kaupunkivuosinani.

Pieniä suuria asioita on lukematon määrä, kun vain malttaa pysähtyä havainnoimaan.

Kärhöjä olen tullut hankkineeksi parikymmentä kappaletta ja odotan tulevalta kesältä
runsasta kukintaa. Esimakua tulevasta sain jo viime kesänä.

Värien ja lehtimuotojen runsaus, valo ja sen leikki omassa puutarhassa - elämän makuista
elämää, jota ilman en haluaisi enää koskaan elää.

Katvio (Kirengeshoma palmata) viehättää
erilaisuudellaan.

Kiitos teille kaikille, jotka olette lahjoittaneet kasvejanne. Miten paljon iloa olettekaan
tuottaneet minulle ja niille, joille olen jo nyt voinut jakaa hyvää eteenpäin.

Mökin varastoista on löytynyt kaikenlaista pientä hyödynnettäväksi puutarhassa.

Kasvillisuuden kasvuunlähtö on ollut rohkaisevan hyvää.

Tämä sara (Carex) osui kerralla mieleiseensä

paikkaan ja se näkyy kasvussa.

Kirpputori löydöt Lahdesta. Pelkille metalli-
rungoillekin tulee olemaan aikanaan käyttöä
puutarhassa.

Tämmöisiä puolalaisia soihtuja löytyi puutarhavajasta. Soihtujen
runko on puuta. Vieläköhän näitä on saatavana jostakin?

Ystävän valmistama vati pääsi vesialtaaksi puutarhaan. Tämä tirppa on liian paksu
uintireissulle, mutta muuten vedelle on kyllä ollut kysyntää :)

Paljasta pintaa

Maaperän ohjaamia ratkaisuja

Puutarhan toteuttaminen ja ratkaisujen ideoiminen ottaa aikansa. Puutarhani rakentamistani voisi kuvata prosessiksi, jossa palaset yksi toisensa jälkeen löytävät paikkansa. Tämä palapeli ei kuitenkaan ole mikään tavallinen palapeli, vaan tässä "palasen" alustalla on hyvinkin suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Maaperä on varsin määräävässä asemassa, mihin suuntaan kehitys tietyllä osalla puutarhaa lähtee kulkemaan. Maisemasuunnittelijana minun pitäisi piirtää koko alueesta suunnitelma, tallentaa ajatukseni ja toiveeni planssille, ja edetä toteuttamisessa järjestelmällisesti laaditun suunnitelman mukaisesti. Mökin lähiympäristön suhteen aionkin niin toimia, mutta tästäkin huolimatta lopputuloksen kanssa käynee niin, että kovin suuretkin linjat voivat vielä muuttua toteutusvaiheessa. Ei siis mene niin kuin Strömsössä tämäkään homma, vaan asioita parsitaan kasaan sen mukaan, mitä yllätyksiä maaperässä vastaan tulee.

Tilanne mökin hankinnan jälkeen kesäkuussa 2012.

 

Haaveet jalostuivat matkan varrella paremmaksi todellisuudeksi

Hyvänä esimerkkinä tilanteen mukaan tarkentuvasta suunnitelmasta ovat nämä kolme kuvaa. Ylimmäisessä kuvassa on tilanne mökin ostamisen jälkeen. Kuvasin ensimmäisillä käyntikerroilla lähtötilannetta, jotta voisin myöhemmin arvioida tapahtunuttta muutosta. Haaveilin avarammasta näkymästä tontin yläosan männikköön ja kivikkoon, joten joitakin puita pitää saada nurin. Se oli hyvin selvää alusta lähtien. Muita ajatuksia ei tämän tontin osan kehittämisestä ollut juurikaan muodostunut. Jossakin vaiheessa ryhdyin haaveilemaan kivikkopuutarhan rakentamisesta huussin ja varaston välille. Hankkimani kasvit ohjasivat tekemään kivikosta perinteisemmän perennapenkin, mutta onneksi tilaa on vielä kivikkokasveillekin. 

Tilanne loppukesällä 2013, kun havahduin viimein tajuamaan, mitä sammalen
alla piileekään.

 

Pintaa esiin ja heti

Eräänä kauniina päivänä pihalla liikkuessani tajusin kuin salaman lyömänä, että sammalen allahan piilee varsin sileä kallio. Olisihan se pitänyt jo aikaisemmin tajuta, mutta ei vaan ollut pälkähtänyt asia mieleen. Poissa näkyvistä, poissa mielestä tuntui toimineen liiankin hyvin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kalliohan täytyi saada näkyviin. Pidän kivistä ja kallioista ja eihän mitään näin suuremmoisen hienoa voi jättää sammalen alle piiloon. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, että sain kuorittua kallion näkyviin.

Innostus toimii hyvänä kannustimena, mutta toisessa vaakakupissa ovat ympäri tonttia odottavat, osin keskeneräiset projektit. Voisikohan sitä tehdä yhden asian joskus kunnolla loppuun saakka ja sitten siirtyä vasta seuraavan projektin pariin... Onnistun toistuvasti huijaamaan itseäni sillä, että joku toinen työ on tärkeämpi saada alulle kuin toisaalla valmista. Tästä syystä puutarhaani ei ihan pian tulla näkemään osallistumassa avoimiin puutarhoihin. Raakile on raakile ja pääosin keskeneräistä puutarhaa ei minun luonnolla esitellä laajalle yleisölle, vaikka tässä asiasta avoimesti kirjoitankin.

Sipulikukkia, iriksiä, koristeheiniä, jokunen kuunlilja ja niin edelleen. Niistä
on "kivikkopenkki" tehty.

 

Vaaleanharmaata mursketta polkuihin

Keväällä puutarhan työt jatkuvat tämän istutuksen ympäristön viimeistelyllä. Kuvassakin näkyvät luonnon heinätuppaat jätän edelleen kasvamaan. Tykkään niiden muodosta ja ulkonäöstä, joten suotta mitään valmiiksi upeaa ja puhuttelevaa lähtee uudelleen rakentamaan. Heiniä ympäröivät polut tulevat olemaan yleissävyltään vaaleanharmaata 5/16 mursketta, jota olen jo hankkinut työpaikaltani Rudukselta. Polkujen kiviaineksen värin olin päättänyt jo entuudestaan. Kuivana vaaleanharmaasta, märkänä tumman sävyihin sen tulisi yleisilmeeltään liikkua. Kävi hyvä mäihä, että juuri tarpeisiini sopiva kiviaineksen sävy löytyi mökkiäni lähimpänä sijaitsevalta montulta. Pitkä rahtimatka nostaa kiviaineksen hintaa, joten, mitä tarkemman värivaatimuksen näkyviin jäävälle kiviainekselle asettaa, niin sitä suurempaan rahtikustannukseen kannattaa lähtökohtaisesti varautua.

Pönttöä ja höyhentä -bileet 12.10.2013

Pönttöä ja höyhentä -tapahtuma lähti rakentumaan puolittaisen vitsin ansiosta, mutta niin siitä vain tuli totta ja tulostakin lintujen asumusten suhteen syntyi. Lupasin lautaa ja nauloja sekä työvälineet, pientä purtavaa ja mukavaa yhdessä tekemisen meininkiä raikkaassa syyssäässä. Puutarhaharrastajaystäväni tarttuivat mahdollisuuteen tavata vielä ulkona puuhastelun merkeissä ennen kuin talvi meidät pakottaisi pysyttelemään enimmäkseen sisätiloissa. 

Asuntonäyttely veti kiinnostuneita jo ennen kuin pöntöt ehtivät puuhun saakka. Suuruuden hullu talitiainen kävi katsomassa suurinta lukaaliakin, mutta lienee viimein tullut järkiinsä, että liika on
liikaa :)

Pöllö löysi kotiin

Minua on aina kiinnostanut luonto ja linnunpönttöjä on tullut nikkaroitua jo lapsena. Tulipa aikanaan kaiverrettua pöllönpönttökin mäntypöllin pätkästä ja sain siihen luksusasumukseen asukkaitakin. Raskashan se oli metsään kantaa ja puuhun narujen kanssa kiskoa, eikä kaivertamisessakaan mikään aivan pieni työ ollut, mutta vaivannäkö kyllä kannatti. On jotenkin ihmeellistä saada rakentamaansa pönttöön asumaan otus, jota ei oikeastaan koskaan ollut nähnyt tai kuullut. Oli vain toive, että jospa pöllö kuitenkin löytäisi perille ja kävisi taloksi. 

Uusi yritys, uusi maisema

Kun tämä onnistui joskus reilun  kymmenen vuoden ikäisenä koltiaisena, niin pitihän tätä päästä kokeilemaan uudelleen uusissa maisemissa. Lehtopöllöä  odottelen asukkaaksi, koska sen kanssa mökkeily onnistunee varsin rauhallisissa merkeissä. Viirupöllö osaa olla jo paljon haastavampi naapuri, eikä tuon suurimmankaan pöntön pitäisi vielä sen asumukseksi ainakaan kunnolla soveltua. Viirupöllö suosii kelopuiden onttoja ja avoimia yläpäitä. Se ei halua yleensä asumukselleen kattoa. Jos nikkaroimamme pönttö soveltuu myös viirupöllölle niin saattaa käydä niin, että kupolini päällä keikkuva karvareuhka saa kyytiä useampaan otteeseen ennen kuin poikaset ovat turvallisesti maailmalla. Tätä kauhuskenariota välttääkseni yritin sijoittaa pöntön kauimmaiseen kulmaan tonttia mökin pihasta katsoen, mutta kuitenkin niin, että se tulisi mahdollisimman hyvälle sijainnille asukkaan mieltymyksiä ajatellen. Toivon parasta ja pelkään pahinta. 

Puukiipijäkin näyttäytyi

Myöhään syksyllä näin tontin liepeillä yhden pöllön, mutta en sitä tunnistanut. Koon puolesta se olisi voinut olla vaikkapa juuri tuo toivotuin vieras, lehtopöllö. Näin myös puukiipijän, jolle en vielä ehtinyt pönttöä nikkaroimaan. Kohta alkaa olla tälle vuodelle jo myöhäistä ajatellen ensimmäistä pesuetta, mutta puukiipijä voi tehdä kaksikin pesuetta, joten toiseen aaltoon kenties ehdin vielä mukaan.

Kevättä jännityksellä odotellessa

Pönttöbileet olivat menestys. Meillä kaikilla oli erittäin mukavaa ja pönttöjäkin saatiin tehtyä. Kukaan ei halunnut ottaa pönttöä mukaansa, vaan kaikki komeudet jäivät minun käyttööni ja tästä olen tapahtumassa mukana olleille ikuisesti kiitollinen. Olen edelleen erittäin iloinen ja liikuttunut, että sain apua pönttöjen rakentamiseen, koska muuten en olisi saanut läheskään tätä määrää asumuksia aikaiseksi linnuille. Nyt on mielenkiintoista seurata, kuinka moneen mökkiin löytyy asukkaat ja mitä lajeja pöntöt tontilleni houkuttelevat. Tiaiset osoittivat innostusta jo syksyllä uusia asumuksia kohtaan ja sama meininki on jatkunut nyt helmikuussa. Ainakin eräs sinitiainen tuntui olevan jo asuntonsa valinnut, mutta saapa nähdä eteneekö pesintä loppuun saakka niin kuin oletan tapahtuvan. 

Herkkuja, hyvää seuraa ja useita pönttöjä

Tarjoilut pönttöbileissä olivat loppujen lopuksi vailla vertaansa ja sää suosi yli odotusten. Tilaisuudesta muodostui varsinainen gourmettapahtuma, johon minulla ei juurikaan ollut osaa, eikä arpaa vaan paremmat kokit olivat todellakin laittaneet hihansa heilumaan. Joukosta paljastui myös varsinainen nikkarointi virtuoosi, joka oli tuonut omat työvälineet mukanaan. Täytyy kyllä myöntää, että osaavissa käsissä kaikki sujui kovin luontevasti ja sitä oli ilo seurata.  

Asumus odottaa lehtopöllöä.

Tähän odottelen varpuspöllöä.

Sinitiainen on piirittänyt tätä pönttöä
ripustamisesta saakka.