Kivikkokasveja kaupasta kantaen

Kun ojennat pikkusormen niin...

Kyseisellä kerralla ansaksi muodostui poikkeaminen työpäivän päätteeksi Kodin Terraan. Sinne oli saapunut juurikin rullakoittain kivikkokasveja ja muitakin perennoja. Ne muut houkutukset minä pystyin välttämään, mutta kivikkokasvien suhteen jouduin tunnustamaan heikkouteni. Kevätkuumetta, talvenjälkeistä yliannostusta valosta, raitisilmamyrkytys - sitä kaikkea yhdistettynä puutarhahulluuteen ja lopputulos näkyy tässä.

Mehitähdet ovat kiehtoneet aina ja myöhemmin mukaan ovat tulleet muutkin
kivikkokasvit.
 

Useampikaan käsi ei enää pian riitä...

Järkevästi toimien ihminen rakentaisi ensiksi istutusalueet kuntoon ja sitten suunnittelisi, mitä mihinkin hankitaan. Heräteostoksilla oleminen on hauskaa, mutta tuska alkaakin vasta sijoituspaikkojen hakemisen aikaan. Onneksi on vielä tonttia, minne mahtuu uusia istutusalueita, ja vaihteleva maasto antaa mahdollisuuksia kasvien luontevaan sijoitteluun.

Seittimehitähti (Sempervivum arachnoideum)

Seittimehitähti (Sempervivum arachnoideum)

Patjarikko 'Findling' (Saxifraga x arendsii 'Findling')

Patjarikko (Saxifraga x arendsii)

Marmorimehitähti (Sempervivum marmoreum)

Marmorimehitähti (Sempervivum marmoreum)

Kattomehitähti (Sempervivum tectorum)

Mehitähti hybridi (Sempervivum sp.)

Mehitähti hybridi (Sempervivum sp.)

Mehitähti hybridi (Sempervivum sp.)

Mehitähti 'Cay' (Sempervivum calcareum 'Cay')

Mehitähti 'Cay' (Sempervivum calcareum 'Cay')

Kattomehitähti (Sempervivum tectorum)

Seittimehitähden (Sempervivum arachnoideum) kukinto.

Yksi kasvukausi takana ja ero kevääseen on valtava. Ne
kasvavat sittenkin, vaikka ulkomuodosta voisi olettaa, että
kehittyminen on tuskastuttavan hidasta.

Mehitähti 'Cay' (Sempervivum calcareum 'Cay')

Kevättä ilmassa jo naistenpäivänä 8.3.2014

Varaslähtö mökkikauteen edessä

Oheiset kuvat olen kuvannut 5.-9.5.2013. Nyt tuntuu siltä, että sipulikukat kukkivat kuukauden tai jopa kaksi aikaisemmin kuin viime vuonna. Eteläiseen Suomeen on luvattu seuraavan kymmenen päivän ajaksi kolmesta yhdeksään asteeseen päivälämpötiloja ja vain muutamana yönä mennään pakkaselle.

Kevät etenee vauhdilla ja tässä tulee väistämättä mieleen se, että pitäisiköhän avata mökkikausi ennätysaikaisessa :) Syksyllä kauden päättäjäisillä oli kylmempää loppuaikoina kuin mitä nyt on lupaillut. Pääsisinpähän nauttimaan keväästä ja sipulikukkien loistosta koko kukkimisen ajan. Muuten tässä käy niin, että kuivettuneet kukat kertovat tarinaansa, että kyllä täällä ihasteltavaakin olisi ollut, mutta etpä saanut itseäsi aikanaan liikkeelle :)

Narsisseja (Narcissus)

Kukkaloistoa jopa jo hangen keskellä

Sipulikukat avaavat kauden. Nopeimmat nostavat päätään jo läpi viimeisten lumenrippeiden. Aika suuri osa keväänkukkijoista oli jo olemassa kun mökin ostin. Jonkin verran olen sipuleita sitten lisää maahan tökkinyt, mutta hyvin ne tuntuvat maisemaan katoavan. Kokonaisuudessaan hankkimieni sipulien määrä lienee jossakin tuhannen ja kahden välillä. Tästäkin huolimatta sipuleita pitäisi hankkia ihan tolkuttomia määriä, jotta yleisilme olisi hollantilaiseen tapaan yhtä kukkamerta. Täytyy vain luottaa, että hiljaa hyvä tulee, kun hankkii itsestään lisääntyviä lajeja ja lajikkeita.

Tähän saakka on kyllä tullut hankittua vähän mitä sattuu, sillä haluan kokeilla kaikkea uutta ja erikoista. Keskittyminen joihinkin lajeihin on ollut kovin vaikeaa, mutta ehkä myöhemmin löytyvät ne suosikit, joita erityisesti haluan vaalia. Camassiat lienevät tällä hetkellä eniten suosiossa ja syynä on juurikin niiden myöhäinen kukkimisajankohta, jolloin varmuudella olen itsekin jo oleilemassa mökillä pysyvämmin. Hakusessa on myös erityisesti perinteisiä hyvin lisääntyviä ja tuoksuvia narsissilajikkeita.

Narsisseja (Narcissus)

Etualalla jättilaukka (Allium giganteum) ja
taustalla oranssikukkainen Keisarinpikarililja
(Fritillaria imperialis).

Vaaleanpunainen kevättähti (Chionodoxa luciliae)

Posliinihyasintti (Puschkinia scilloides)

Satoja sipulija vaan kovin on paljasta ennen perennojen nousemista.
Oikealla alakulmassa on karstaohdakkeen (Dipsacus sylvestris)
talvehtinut lehtiruusuke.

Idänsinililja (Scilla siberica) ja keijunkukan (Heuchera) alkuja.

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Kevätkurjenmiekka (Iris reticulata)

Kevätsahrami (Crocus vernus)

Posliinihyasintti (Puschkinia scilloides)

Posliinihyasintti (Puschkinia scilloides)

Kevätkurjenmiekka (Iris reticulata)

Poimintoja puutarhaelämän parhaista paloista

Japaninvaahtera syysvärissään. Pidän vaahteroista ja mikäpä näitä on katsellessa, kun värit
ovat tätä luokkaa.

Luonto on ollut minulle aina tärkeä ja mökillä tavoitan jälleen hetkiä, joista olen jäänyt
paitsi kaupunkivuosinani.

Pieniä suuria asioita on lukematon määrä, kun vain malttaa pysähtyä havainnoimaan.

Kärhöjä olen tullut hankkineeksi parikymmentä kappaletta ja odotan tulevalta kesältä
runsasta kukintaa. Esimakua tulevasta sain jo viime kesänä.

Värien ja lehtimuotojen runsaus, valo ja sen leikki omassa puutarhassa - elämän makuista
elämää, jota ilman en haluaisi enää koskaan elää.

Katvio (Kirengeshoma palmata) viehättää
erilaisuudellaan.

Kiitos teille kaikille, jotka olette lahjoittaneet kasvejanne. Miten paljon iloa olettekaan
tuottaneet minulle ja niille, joille olen jo nyt voinut jakaa hyvää eteenpäin.

Mökin varastoista on löytynyt kaikenlaista pientä hyödynnettäväksi puutarhassa.

Kasvillisuuden kasvuunlähtö on ollut rohkaisevan hyvää.

Tämä sara (Carex) osui kerralla mieleiseensä

paikkaan ja se näkyy kasvussa.

Kirpputori löydöt Lahdesta. Pelkille metalli-
rungoillekin tulee olemaan aikanaan käyttöä
puutarhassa.

Tämmöisiä puolalaisia soihtuja löytyi puutarhavajasta. Soihtujen
runko on puuta. Vieläköhän näitä on saatavana jostakin?

Ystävän valmistama vati pääsi vesialtaaksi puutarhaan. Tämä tirppa on liian paksu
uintireissulle, mutta muuten vedelle on kyllä ollut kysyntää :)

Paljasta pintaa

Maaperän ohjaamia ratkaisuja

Puutarhan toteuttaminen ja ratkaisujen ideoiminen ottaa aikansa. Puutarhani rakentamistani voisi kuvata prosessiksi, jossa palaset yksi toisensa jälkeen löytävät paikkansa. Tämä palapeli ei kuitenkaan ole mikään tavallinen palapeli, vaan tässä "palasen" alustalla on hyvinkin suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Maaperä on varsin määräävässä asemassa, mihin suuntaan kehitys tietyllä osalla puutarhaa lähtee kulkemaan. Maisemasuunnittelijana minun pitäisi piirtää koko alueesta suunnitelma, tallentaa ajatukseni ja toiveeni planssille, ja edetä toteuttamisessa järjestelmällisesti laaditun suunnitelman mukaisesti. Mökin lähiympäristön suhteen aionkin niin toimia, mutta tästäkin huolimatta lopputuloksen kanssa käynee niin, että kovin suuretkin linjat voivat vielä muuttua toteutusvaiheessa. Ei siis mene niin kuin Strömsössä tämäkään homma, vaan asioita parsitaan kasaan sen mukaan, mitä yllätyksiä maaperässä vastaan tulee.

Tilanne mökin hankinnan jälkeen kesäkuussa 2012.

 

Haaveet jalostuivat matkan varrella paremmaksi todellisuudeksi

Hyvänä esimerkkinä tilanteen mukaan tarkentuvasta suunnitelmasta ovat nämä kolme kuvaa. Ylimmäisessä kuvassa on tilanne mökin ostamisen jälkeen. Kuvasin ensimmäisillä käyntikerroilla lähtötilannetta, jotta voisin myöhemmin arvioida tapahtunuttta muutosta. Haaveilin avarammasta näkymästä tontin yläosan männikköön ja kivikkoon, joten joitakin puita pitää saada nurin. Se oli hyvin selvää alusta lähtien. Muita ajatuksia ei tämän tontin osan kehittämisestä ollut juurikaan muodostunut. Jossakin vaiheessa ryhdyin haaveilemaan kivikkopuutarhan rakentamisesta huussin ja varaston välille. Hankkimani kasvit ohjasivat tekemään kivikosta perinteisemmän perennapenkin, mutta onneksi tilaa on vielä kivikkokasveillekin. 

Tilanne loppukesällä 2013, kun havahduin viimein tajuamaan, mitä sammalen
alla piileekään.

 

Pintaa esiin ja heti

Eräänä kauniina päivänä pihalla liikkuessani tajusin kuin salaman lyömänä, että sammalen allahan piilee varsin sileä kallio. Olisihan se pitänyt jo aikaisemmin tajuta, mutta ei vaan ollut pälkähtänyt asia mieleen. Poissa näkyvistä, poissa mielestä tuntui toimineen liiankin hyvin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kalliohan täytyi saada näkyviin. Pidän kivistä ja kallioista ja eihän mitään näin suuremmoisen hienoa voi jättää sammalen alle piiloon. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, että sain kuorittua kallion näkyviin.

Innostus toimii hyvänä kannustimena, mutta toisessa vaakakupissa ovat ympäri tonttia odottavat, osin keskeneräiset projektit. Voisikohan sitä tehdä yhden asian joskus kunnolla loppuun saakka ja sitten siirtyä vasta seuraavan projektin pariin... Onnistun toistuvasti huijaamaan itseäni sillä, että joku toinen työ on tärkeämpi saada alulle kuin toisaalla valmista. Tästä syystä puutarhaani ei ihan pian tulla näkemään osallistumassa avoimiin puutarhoihin. Raakile on raakile ja pääosin keskeneräistä puutarhaa ei minun luonnolla esitellä laajalle yleisölle, vaikka tässä asiasta avoimesti kirjoitankin.

Sipulikukkia, iriksiä, koristeheiniä, jokunen kuunlilja ja niin edelleen. Niistä
on "kivikkopenkki" tehty.

 

Vaaleanharmaata mursketta polkuihin

Keväällä puutarhan työt jatkuvat tämän istutuksen ympäristön viimeistelyllä. Kuvassakin näkyvät luonnon heinätuppaat jätän edelleen kasvamaan. Tykkään niiden muodosta ja ulkonäöstä, joten suotta mitään valmiiksi upeaa ja puhuttelevaa lähtee uudelleen rakentamaan. Heiniä ympäröivät polut tulevat olemaan yleissävyltään vaaleanharmaata 5/16 mursketta, jota olen jo hankkinut työpaikaltani Rudukselta. Polkujen kiviaineksen värin olin päättänyt jo entuudestaan. Kuivana vaaleanharmaasta, märkänä tumman sävyihin sen tulisi yleisilmeeltään liikkua. Kävi hyvä mäihä, että juuri tarpeisiini sopiva kiviaineksen sävy löytyi mökkiäni lähimpänä sijaitsevalta montulta. Pitkä rahtimatka nostaa kiviaineksen hintaa, joten, mitä tarkemman värivaatimuksen näkyviin jäävälle kiviainekselle asettaa, niin sitä suurempaan rahtikustannukseen kannattaa lähtökohtaisesti varautua.