Täysin pihalla: pirunnuija

15. tammikuuta 2014

Oplopanax horridus - pirunnuija

Pirunnuijaan (Oplopanax horridus) ihastuin ensisilmäyksellä. Piikikäs, isolehtinen, rehevä - riittävän eksoottinen ja erikoinen kasvi. Jopa siinä määrin epätodellinen, että ensimmäinen ajatus oli, ettei tämmöisiä ole olemassakaan tai ei ainakaan kasva Suomessa, mutta kasvaapa kuitenkin. Tätä kasvia ei kannata sekoittaa pirunkeppiin eli piikkiaraliaan (Aralia elata), sillä kyseessä on eri kasvi, vaikka yhtäläisyyksiä löytyykin piikkien ja pirullisen nimen osalta.

Pirunnuijan taimen metsästäminen olikin mielenkiintoinen episodi. Ehdin tätä jo Viroa myöten etsimään. Suomessakin muutamilla taimistoilla kasvi oli listoilla, mutta sen saatavuus oli heikko tästä huolimatta. Olin jo kadottamassa toivoani, kun Vakka-Taimi auttoi hädässä. Omalla riskillä pääsin kokeilemaan saisinko pidettyä pienen siementaimen hengissä. Pirunnuijan siementaimet ovat herkkiä ja kuolleisuus ensimmäisten vuosien aikana on hyvin suuri. Saapa nähdä kuinka minun taimelle käy, sillä se oli ehkäpä toisella tai kolmannella vuodellaan, kun sen keväällä 2013 sain hankittua. Kuluva talvi on onneksi ollut leuto tähän saakka ja taimi ehti kasvamaan kesän aikana reilusti. Hyvin se ainakin on juurtunut ja asettunut taloksi. Toivottavasti pärjää, jotta muutaman vuoden päästä minullakin on oma piikkipensasviidakko Mustilan arboretumin tapaan.
Tyvivesataimi olisi tervetullut, jos vain jollakulla tätä löytyy jo isompana kasvustona.