Täysin pihalla: Pönttöä ja höyhentä -bileet 12.10.2013

Pönttöä ja höyhentä -tapahtuma lähti rakentumaan puolittaisen vitsin ansiosta, mutta niin siitä vain tuli totta ja tulostakin lintujen asumusten suhteen syntyi. Lupasin lautaa ja nauloja sekä työvälineet, pientä purtavaa ja mukavaa yhdessä tekemisen meininkiä raikkaassa syyssäässä. Puutarhaharrastajaystäväni tarttuivat mahdollisuuteen tavata vielä ulkona puuhastelun merkeissä ennen kuin talvi meidät pakottaisi pysyttelemään enimmäkseen sisätiloissa.


Asuntonäyttely veti kiinnostuneita jo ennen kuin pöntöt ehtivät puuhun saakka. Suuruuden hullu talitiainen kävi katsomassa suurinta lukaaliakin, mutta lienee viimein tullut järkiinsä, että liika on liikaa :)

Pöllö löysi kotiin

Minua on aina kiinnostanut luonto ja linnunpönttöjä on tullut nikkaroitua jo lapsena. Tulipa aikanaan kaiverrettua pöllönpönttökin mäntypöllin pätkästä ja sain siihen luksusasumukseen asukkaitakin. Raskashan se oli metsään kantaa ja puuhun narujen kanssa kiskoa, eikä kaivertamisessakaan mikään aivan pieni työ ollut, mutta vaivannäkö kyllä kannatti. On jotenkin ihmeellistä saada rakentamaansa pönttöön asumaan otus, jota ei oikeastaan koskaan ollut nähnyt tai kuullut. Oli vain toive, että jospa pöllö kuitenkin löytäisi perille ja kävisi taloksi.

Uusi yritys, uusi maisema

Kun tämä onnistui joskus reilun kymmenen vuoden ikäisenä koltiaisena, niin pitihän tätä päästä kokeilemaan uudelleen uusissa maisemissa. Lehtopöllöä odottelen asukkaaksi, koska sen kanssa mökkeily onnistunee varsin rauhallisissa merkeissä. Viirupöllö osaa olla jo paljon haastavampi naapuri, eikä tuon suurimmankaan pöntön pitäisi vielä sen asumukseksi ainakaan kunnolla soveltua. Viirupöllö suosii kelopuiden onttoja ja avoimia yläpäitä. Se ei halua yleensä asumukselleen kattoa. Jos nikkaroimamme pönttö soveltuu myös viirupöllölle niin saattaa käydä niin, että kupolini päällä keikkuva karvareuhka saa kyytiä useampaan otteeseen ennen kuin poikaset ovat turvallisesti maailmalla. Tätä kauhuskenariota välttääkseni yritin sijoittaa pöntön kauimmaiseen kulmaan tonttia mökin pihasta katsoen, mutta kuitenkin niin, että se tulisi mahdollisimman hyvälle sijainnille asukkaan mieltymyksiä ajatellen. Toivon parasta ja pelkään pahinta.

Puukiipijäkin näyttäytyi

Myöhään syksyllä näin tontin liepeillä yhden pöllön, mutta en sitä tunnistanut. Koon puolesta se olisi voinut olla vaikkapa juuri tuo toivotuin vieras, lehtopöllö. Näin myös puukiipijän, jolle en vielä ehtinyt pönttöä nikkaroimaan. Kohta alkaa olla tälle vuodelle jo myöhäistä ajatellen ensimmäistä pesuetta, mutta puukiipijä voi tehdä kaksikin pesuetta, joten toiseen aaltoon kenties ehdin vielä mukaan.

Kevättä jännityksellä odotellessa

Pönttöbileet olivat menestys. Meillä kaikilla oli erittäin mukavaa ja pönttöjäkin saatiin tehtyä. Kukaan ei halunnut ottaa pönttöä mukaansa, vaan kaikki komeudet jäivät minun käyttööni ja tästä olen tapahtumassa mukana olleille ikuisesti kiitollinen. Olen edelleen erittäin iloinen ja liikuttunut, että sain apua pönttöjen rakentamiseen, koska muuten en olisi saanut läheskään tätä määrää asumuksia aikaiseksi linnuille. Nyt on mielenkiintoista seurata, kuinka moneen mökkiin löytyy asukkaat ja mitä lajeja pöntöt tontilleni houkuttelevat. Tiaiset osoittivat innostusta jo syksyllä uusia asumuksia kohtaan ja sama meininki on jatkunut nyt helmikuussa. Ainakin eräs sinitiainen tuntui olevan jo asuntonsa valinnut, mutta saapa nähdä eteneekö pesintä loppuun saakka niin kuin oletan tapahtuvan.

Herkkuja, hyvää seuraa ja useita pönttöjä

Tarjoilut pönttöbileissä olivat loppujen lopuksi vailla vertaansa ja sää suosi yli odotusten. Tilaisuudesta muodostui varsinainen gourmettapahtuma, johon minulla ei juurikaan ollut osaa, eikä arpaa vaan paremmat kokit olivat todellakin laittaneet hihansa heilumaan. Joukosta paljastui myös varsinainen nikkarointi virtuoosi, joka oli tuonut omat työvälineet mukanaan. Täytyy kyllä myöntää, että osaavissa käsissä kaikki sujui kovin luontevasti ja sitä oli ilo seurata.