Kuvamatka tontin kasvillisuuteen 24.6.2012

Alkukesän vihreys on vertaansa vailla.

Vasemmassa reunassa on pylväsmäinen kataja, jonka pyrin säästämään. Katajan takana
kasvaa siperianhernepensaita (Caragana arborescens). Kieloja (Convallaria majalis) on
vaikka muille jakaa. Nämä metsäkuuset (Picea abies) ovat saaneet toistaiseksi kasvaa,
kun antavat hyvin näkösuojaa ja kauniitakin ovat.

Eräs mieleisistä yllätyksistä oli varjolilja, (Lilium martagon). 

Jalokuunlilja, (Hosta sp.) ja ilmeisesti lehtoakileijaa
(Aquilegia vulgaris).

Jalokuunlilja (Hosta sp), suopayrtti (Saponaria officinalis),
lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) ja paljon muuta.
Taustalla kasvuaan aloittelee joku ruusukin (Rosa sp).   

Etualalla kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna) ja seinustalla tarha-alpia harmiksi
saakka (Lysimachia punctata).

Sananjalkaa (Pteridium aquilinum) ja jokunen taimi komealupiinia (Lupinus polyphyllus).

Akileijaristeymä (Aquilegia).

Akileija tämäkin (Aquilegia).

Porkkanamaisista lehdistä kehittyi komea kasvusto punapietaryrttiä (Tanacetum coccineum),
joka lienee edelleen tunnetumpi vanhalla nimellään
punapäivänkakkarana.

Rohtosormustinkukka, (Digitalis purpurea) on kiitollinen
kaksivuotinen perenna, joka kylväytyy jopa harmiksi saakka
hyvällä kasvualustalla kasvaessaan.

Pioni (Paeonia), jonka lajiketta en tiedä.
Kukka on kerrottu lila.

Pioni (Paeonia), lajiketta en tiedä.
Kukka on kerrottu valkoinen.

Sinikuunlilja, (Hosta sieboldiana), jonka alta pilkukaslehtinen imikkä, ilmeisesti
rohtoimikkä (Pulmonaria officinalis), taustalla kukkii pikkusydän, (Dicentra formosa).
Kuunliljan takana näkyy tähtiputken (Astrantia major) lehtiä.

Jalokuunlilja (Hosta sp), syksyä kohti tämän lajikkeen lehtien kirjavuus vähenee
lehtien tummuessa. Hämeen taimistot Oy:n hinnastossa 1935-36 mainitaan
Funkia aurea variegata, jonka olen myöhemmin saanut ja se vaikuttaa kaikin puolin
samanlaiselta kuin tämä kuunlilja.

Ison kiven ympäryksen olen istuttanut lähes kokonaan itse hankkimillani taimilla, mutta
kuvassa keskellä rehottava tuoksuvatukka (Rubus odoratus) tuli mukana kaupassa. Olen
jo päässyt maistelemaan sen marjojakin. Ne ovat vadelman tapaan syötäviä.

Pallohortensian (Hydrangea arborescens) lehdet ovat alkukesästä hienostuneen vaaleanvihreät,
lähes limenväriset.

Pallohortensiat (Hydrangea arborescens) kuvassa keskelle, oikeassa reunassa kasvaa
norjanangervoa (Spiraea 'Grefsheim').

Vasemmassa reunassa on puska syyskesällä keltaisena kukkivaa, noin kaksimetriseksi
kasvavaa perennaa, tarhapiiskua (Solidago canadensis -ryhmä),
keskellä taka-alalla on herttavuorenkilpeä (Bergenia cordifolia).

Mieleinen yllätys oli myös jo yhden tai useamman talven
ulkona menestynyt sypressi.

Akileijaristeymä (Aquilegia).

Kurjenmiekkaa, ilmeisesti saksankurjanmiekkaa (Iris germanica).

Jalokuunlilja (Hosta sp.), siperiankurjenmiekkaa (Iris sibirica) ja jotain kellokukkaa,
ehkä varsankelloa (Campanula trachelium). Se siirtyi alatontille paikkaan,
jossa saa se yrittää levitä ihan vapaasti harmia tuottamatta.

Jalokuunlilja ( Hosta sp).

Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea).

Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea).

Kaivonkansi katoaa sopivalta korkeudelta tarkasteltuna kielojen (Convallaria majalis) paljouteen.

Kuokka maahan heti vai vasta myöhemmin?

Piha oli kesäkuun 2012 alussa varsin idyllinen ja perinteinen, joskin kovin vaatimaton. Suurin osa tontista oli enemmän tai vähemmän metsää. Paikoin oli havaittavissa avarampien alueiden umpeen kasvamista, sillä metsittyminen oli saanut edetä vapaasti. Hoidetumpaa aluetta oli varsin vähän. Nurmikon tai heinäisemmän alueen vähäisyyteen olin kovin tyytyväinen, sillä olin jo päättänyt hankkiutua heinikosta kokonaan eroon. 

Seinustalla takempana puskee ylös lehtiään muutamia pioneja ja etualalla on
sittemmin talveen menehtynyt vaaleanpunakukkainen ruusu.Tarha-alpia ja
kevätkaihonkukkaa riittää koko pitäjän tarpeisiin...

Rikkaruohoja vai perinneperennaa?

Vihreyttä pihassa kuitenkin riitti ja mielenkiinnolla seurasin, että mitä kasveja mistäkin nousee. Täytyy myöntää, että kasvien tunnistamisen kanssa tuli hankaluuksia heti kättelyssä. Rikkaruoho vai onko tämä sittenkin joku perenna? Opit ja kokemuksen kautta tutuksi tulleet kasvitkin tuntuivat kadonneen päästä. Asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että ei tieto mihinkään ollut kadonnut, sitä ei vaan yksinkertaisesti ollut koskaan ollutkaan :) Syy oli nimittäin siinä, että en missään vaiheessa ollut päässyt seuraamaan näiden kasvien vuodenaikaiskiertoa, jotta olisin pystynyt tunnistamaan kasvit jo heti kevään ensimmäisistä piipoista. Tämä sai suhtautumaan kaikkeen vihreään kovin varauksellisesti ja kasvillisuuta suojellen, jotta en tulisi tuhonneeksi mitään merkityksellistä ja säästämisen arvoista. 

Tässäpä sitä tunnistettavaa riittääkin. Tulppaaneja, poimulehteä, lemmikkiä,
mutta mitä muuta. Porkkanapuska vasemmalla piti mysteerinsä siihen saakka
kunnes ensimmäiset kukat ilmestyivät.

 

Mökin maalipinta aiheutti näppylöitä sekä värillään että huonokuntoisuudellaan.
Ensireaktio näihin hernepensaisiin oli kovin saman suuntainen, mutta sittemmin
olen oppinut tykkäämään näiden pirteästä vihreydestä, joskin valitettavan
usein härme pilaa kasvuston ja ilon jossakin vaiheessa kesää.

Virnaa täälläkin, lemmikkiä ja ahomansikkaa. Mutta on tässä jotain pensastakin,
joka sittemmin on tarkentunut pallohortensiaksi.

 

Lemmikkejä, ehkä lupiinia, vuokkoja, kieloja. 

 

Kuunliljaa ja jotain muuta. Isoin määrä jotain muuta tuntuu olevan kovin hyvä
valtaamaan alaa vähitellen, mutta varmasti. Syksymmällä keltaiset kukinnot
paljastivat kasvin piiskuksi, ilmeisesti tarhapiisku on kyseessä.

Metsää on saatava nurin

Into pihan muokkaamiseen oli heti alusta lähtien suuri. Onneksi pahimpien risukkojen raivaamiseen kului aikaa ja energiaa niin, että kasvit saivat olla aloillaan ja suuremmat pihanmuokkaushankkeet siirtyivät tuonnemmaksi. Varsin nopeasti kypsyi myös ajatus siitä, että isompia puita pitää saada vähennettyä paljon, jotta tontille pääsisi valoa ja ilmaa paremmin.  Puiden kaataminen tai paremminkin kaatamattomuus esti laajamittaisemman istutusalueiden perustamisen ja etenkin puuvartisten kasvien istuttamisen. Kovinkaan monelle puuvartiselle ei tuntunut olevan tilaa tai paikkaa, missä ne eivät olisi olleet puiden kaatamisen tiellä.

Malttamattomana tulin menneeksi jossakin määrin perä edellä puuhun ja hankin melkoisen liudan kasveja, etenkin perennoja, joita sitten yritin pitää hengissä valeessa ruukuineen päivineen. Kaikki kasvit eivät tästä kuurista tykänneet. Muistan ainakin joidenkin matalakasvuisten iiristen mädäntyneen. Oli sateinen kesä ja nämä olivat muiden kasvien katveessa siirteessä. Sitä eivät suoraa auringonvaloa kaipaavat kasvit kauaa sietäneet. Kantapään kautta suodattaen sopivina annoksina, jos ei muuten ole vastaanotin oikealla aaltopituudella.

Minä näen ensimmäisenä pelkkää virnaa. Kaunishan sekin on, mutta millä
kasvatan itseni sietämään sitä tai jopa tykkäämään? On se niin viheliäinen
hävitettävä ja hirttää kaiken muun...

Maltti oli valttia

Täytyy näin jälkikäteen sanoa, että onneksi minulla riitti malttia seurailla rauhassa, mitä kasveja mistäkin nurkalta nousee. Moni hieno puutarhan alkuperäiskasvi on sittemmin siirtynyt uuteen kohtaan kasvamaan ja jatkamaan elämäänsä. Näin ei olisi käynyt, jos olisin tilannut pikimmmiten puskutraktorin pyörähtämään tontille.

Edellisen omistajan toiveena oli hänen puutarhaperintönsä vaaliminen, ja sitä toivetta olen mielestäni kunnioittanutkin. Piha muokkaantuu vähän kerrassaan enemmän minun toiveiden ja näkemysten mukaiseksi, mutta olen koko ajan pyrkinyt hyödyntämään ja korostamaan tontin hienoimpia piirteitä, jotta paikan historia olisi läsnä uudistuksista huolimatta. 

Marraskuun kaamosmasennus on hyvä muusa

Täysin pihalla -blogi, tästä se alkaa

Noin vuoden verran olen haaveillut ja kypsytellyt ajatusta blogista. Sisältö tulee olemaan puutarhapainotteista, mutta myös muuta luontoon ja matkailuun liittyvää saattaa eksyä joukkoon.

Täysin pihalla on ryhmänä myös Facebookissa. Perustamani ryhmä sai alkunsa 14.3.2012 klo 13.17. ja toimintaperiaate kuuluu seuraavasti:

"Ajatuksia ja ideoita puutarhaan, piharakentamiseen ja -sisustamiseen sekä ennen kaikkea innostuksen synnyttämiseen transpiraatioksi puutarhahulluille, huoltoaseman emännöitsijä Emilia Vilénin sanavalintaa lainatakseni.

Jakakaa ideoita, testatkaa omianne ja kommentoikaa näkemäänne. Te, joilla kamera pysyy kädessä, kuvatkaa paljon. Kuvaaminen ja kohteiden tarkastelu "raameissa" kehittää silmää näkemään asioita toisin.

Jos et vielä ole täysin pihalla, niin toivotan tervetulleeksi hankkiutumaan enemmän pihalle :)"

Samanlaisella asenteella ryppyotsaisuutta välttäen tätä blogiakin lähden rakentamaan. Puutarhailuun ja luonnon seuraamiseen hyvät puitteet antaa 2012 kesän kynnyksellä hankkimani mökki. 

Kuvan täydeltä kauan kaivattua puuhaa toimistotöiden ja kaupungissa elämisen vastapainoksi.