Näytetään tekstit, joissa on tunniste tontti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tontti. Näytä kaikki tekstit

12. huhtikuuta 2015

Ruusunmekko ja Liebster award -haaste

Ruusumekko potkaisi minua Liebster Award -haasteella. Olin varmaan sen tarpeessa. Kiitos <3

Haasteen ajatuksena on tehdä tutuksi blogeja, joissa on alle tuhat lukijaa. Ensin vastataan haastajan keksimiin 11 kysymykseen ja sitten keksitään uudet 11 kysymystä ja vastaavasti laitetaan haaste eteenpäin (5-) 11 bloggaajalle. 
Haasteen jakaminen lienee minulle haastavin osio. Jos joku tuntee poltetta haasteeseen, niin ota oma-aloitteisesti kirjoituksestani koppi ja pidä hyvä kiertämässä. Kysymykset löytyvät julkaisun lopusta.
 
 


1. Mistä sait innostuksen puutarhan perustamiseen?

Innostus on ollut jo pitkään. Syntymäkodista saakka on kipinä kulkenut mukana. Kaupunkiasuminen kärjisti tilanteen niin, että pakottava tarve löytää asunto tai kesäpaikka, jossa voisi puuhastella puutarhan parissa. Onneksi viimein tätini vinkistä löytyi mökki, jossa itsensä toteuttaminen on mahdollista.
 


2. Mistä vuorokauden ajasta pidät eniten puutarhassasi?

Aikaiset aamut ja myöhäiset illat ovat parhaita. Jos pitää valita vain yksi niin aamuihin kääntyy valinta. Ilma on niin raikas yön jälkeen. Kosteus kasvien lehdillä tuo oman lisänsä, mutta ennen kaikkea tuoksut ovat aistittavissa parhaiten viileiden, usein tuulettomien aamuhetkien aikaan. Rauhallisuus, lintujen laulu ja edessä oleva hieno päivä rauhoittavan, nautinnollisen ympäristön keskellä - elämältä ei voi enempää toivoa.
 
 


3. Oletko joskus löytänyt uuden, mieluisan kasvin ystäväsi yllyttämänä ja mikä se on?

Niitä on valtavasti, siis kymmeniä, ellei satoja. Minkähän nostaisin ylitse muiden? No tietenkin - lumikki, Sanguinaria canadensis. Vaikka puutarha-alan ammattilainen olenkin niin Lumikki on ollut minulle vain satuhahmo. Suosittelen tutustumaan upeaan kasviin, joka mahtuu pienelläkin pihalle. Toisena nappaan listalle kehtolehden, joka huonekasvina on tuttu monillekin. Tämä poikkeuksellinen huonekasvi tuntuu nauttivan Suomen talvestakin, kun jo useamman vuoden on pulskasti voinut perennapenkissä. Kiitos Arjalle Nurmekseen taimista ja asiaan perehdyttämisestä. Olen jakanut iloa jo useammalle eteenpäin.
 
 


4. Mikä on puutarhasi paras tuoksu?

Nyt on paha aika vastata tämmöisiin kysymyksiin, kun on talven kärvistellyt kaupungissa. Hyvätkin asiat unohtuvat tai hautautuvat kaiken muun alle. Joku valkokukkainen neilikka tuoksuu kovin hyvälle ja jaksaa kukkia kivikon reunassa pitkään houkutellen myös yöperhosia ja kiitäjiä. Puista odotan palsamipoppelin tuoksua. Sain juurivesoja isältäni ja muutama taimi on nyt kokeilussa metsän reunassa, jos alkaisivat minun kanssa viihtymään. Tämä siis juurivesaviidakon uhallakin, niin mahtava on tuoksu, joka tästä lehtipuusta lähtee.



5. Missä kohtaa kropassasi tuntuu eniten puutarhassa puurtaminen?

Kyllä se kaikkineen eniten korvien välissä tuntuu niin hyvässä kuin pahassakin. Kun asiat eivät etene riittävällä nopeudella tai kuten on ajatellut, niin tottahan se ottaa korvien väliin. "Valmista" pitäisi syntyä, että jää nauttimiselle enemmän aikaa. Tontti on sen verran suuri ja haastava, että valmistumisesta ei ole välitöntä vaaraa, mutta edes palanen kerrallaan, ja eihän puutarha koskaan ole valmis. Osa viehätystä katoaisi, jos ei uutta voisi suunnitella ja rakentaa koko ajan. Positiivinen vaikutus heijastuu kaikkeen. Puutarha ja mökkielämä tasapainottavat konttoriduuneja ja talven kaupunkiasumista. Tuskin jaksaisin ilman tätä kausivaihtelua ja akkujen lataamista puutarhassa luonnon keskellä. Ruumiillinen rasitus on vain tervetullut lisä. Läski lähtee ja hyötyliikunnasta jää jotain näkyvääkin jäljelle puutarhaan :)



6. Oletko osallistunut Avoimiin puutarhoihin esittelemällä puutarhaasi tai vierailemalla jonkun toisen puutarhassa?

Avoimet puutarhat ovat toistaiseksi jääneet väliin. Omapuutarha ei ole esittelykuntoinen ja muiden puutarhoihin en ole päässyt tutustumaan, kun on aina ollut jotain muuta sovittuna. 



7. Mikä on tulevan kasvukauden mieluisin suunnitelmasi?

Kaikesta nurmikkoon viittaavasta on päästävä eroon. Tämän piti tapahtua jo viime vuonna, mutta toisin kävi. Kiveyksiä ja istutuksia tulee tilalle. Niin ja toivottavasti myös pari pientä lampea, että saan vesikasveille otolliset olosuhteet ja kenties kalojakin hankituksi, jos altaista saadaan riittävän syviä.



8. Jätätkö jonkin perinteisen puutarhatyön tekemättä?

Kanttaaminen, haravoiminen, puiden ja pensaiden leikkaaminen on todella vähäistä. Kompostoiminen on ollut toistaiseksi "pannassa" ihan vain saamattomuuttani. Epämääräinen läjä puutarhajätettä ei tarhurin silmiä hivele, vaikka sen vieressä kasvava raparperi varmaan nauttiikin tilanteesta. Pitää ensin rakentaa jokin kehikko, johon voin alkaa keräämään kaikkea maatuvaa kamaa puutarhasta. Tänä kesänä kokeilen joltakin osin sitä, että levitän perennojen lehtiä ja kukkavanoja jollekin alueelle perennapenkkien katteeksi. Siellähän ne maatuvat ja osaltaan parantavat maata. Huomasin, että sammal on alkanut varsin agressiivisesti valtaamaan metsäisen puutarhani multapintoja ja kate auttaa tässäkin asiassa.
 



9. Millä tavalla teet puutarhaunelmia?

Yritän ainakin tehdä unelmia hyvin monella tavalla. Sosiaalinen media on iso osa puutarhaunelmiani, toki myös työtäni. Jos pystyn edistämään puutarhan ilosanomaa ja rohkaisemaan toisia harrastajia tai aloittamista harkitsevia puutarhan pariin, niin se on parasta unelmaa minulle. Pyrin myös toimillani tukemaan sitä, että hienot puutarhat, näyttelyalueet, taimistot ja myymälät saavat kävijöitä ja yrittäjät asiakkaita. Siitä hyötyy ihan jokainen ja siinä sivussa Suomen puutarhakulttuuri. Omalla mökilläni unelmia syntyy sitä tahtia, että en saa niitä toteutumaan. Pitäisi olla monta palkoillista toteuttamassa niitä, mutta siinä kohtaa tuleekin ongelma. Vierasta on paha päästää hoitamaan tai rakentamaan omaa "lastaan" :) 



10. Mistä olet erityisen ylpeä puutarhassasi?

Ylpeä olen siitä, että rinnetontilla on kalliota ja paljon luonnonkiveä omasta takaa. Isoja ja pienempiä kiviä on joka puolella. Kiviin ihastuin tontissa ja niitä aion vaalia ja käyttää hyvin monella tapaa puutarhan rakenteissa. Olen ylpeä myös siitä, että olosuhteet vaihtelevat kuivasta paahdealueen kalliosta kosteaan varjoiseen savikkoon. Mikä sen parempi paikka kasvihullulle tehdä unelmistaan totta, kun kasvuolosuhteista löytyy jo luonnostaan hyvin laaja kirjo, jota voi rakentamisen ratkaisuilla täydentää.



11. Minkä annat neuvoksi puutarhaystävällesi?

Älä haali ihan kaikkia perennoja pihallesi, mitä tarjotaan tai ainakin osoita malttia ja kokeile niitä jossakin "ei niin kriittisessä paikassa" ennen kuin istutat kokelaat paraatipaikalle. Tulet yllättymään, mihin joistakin kasveista on. Voi lähteä lapasesta, nimimerkillä kokemusta on. Kivikkokilkka tuntuu viihtyvän ja leviää useamman neliön kasvukaudessa muun perennakasvuston aluskasvina. Tämä on sinällään varsin harmitonta, mutta monivuotisista ruohovartisistanlöytyy niitäkin, jotka paikoilleen asetuttuaan poistetaan lähinnä kaivinkoneella... Toisia harrastajia kannattaa kuunnella herkällä korvalla, sillä jaetut kokemukset auttavat välttämään monia karikoita.


  

Avoin haaste


Jätän haasteen avoimeksi kaikille puutarhablogaajille, jotka kokevat poltetta osallistua tähän hienoon tapaan tuoda puutarha-ajatuksia ja vinkkejä esille. Niin ja ohessa kysymykset haasteeseen tarttuville.

1. Mikä on suhteesi puutarhaan? Miten se sai alkunsa?

2. Minkälainen on unelmiesi puutarha?
3. Mistä hankit puutarhasi kasvit? Netistä, taimistoilta, myymälöistä, ulkomailta?
4. Mikä on puutarhasi mieleisin osa?
5. Pidätkö enemmän puutarhan aurinkoisista vai varjoisista osista?
6. Kuuluvatko sammaleet puutarhaasi?
7. Käytkö puutarhamatkoilla?
8. Tekisitkö jotain toisin puutarhassasi, jos aikaa olisi mahdollista kääntää taaksepäin?
9. Mikä inspiroi eniten ahertamaan puutarhassa?
10. Mitä vihreä ympäristö, luonto ja/tai puutarha sinulle merkitsevät?
11. Mitä aiot tehdä puutarhassasi tulevien vuosien aikana? Onko tiedossa suurempia muutoksia tai kenties isommat juhlat, jonka puitteena puutarhasi toimii?

Tervetuloa mukaan perustamaani Puutarhamatkailu - Garden Travel Finland ryhmään Facebookissa. 
http://www.facebook.com/groups/707141946042984/

Jaan puutarha- ja luontokuvia Suomesta ja maailmalta Instagramisssa. Tervetuloa seuraamaan ja jakamaan kokemuksia.
http://instagram.com/jaaniturunen

16. helmikuuta 2014

Onni on kivinen tontti


Vasempaan reunaan
olen kaavaillut kivipuroa,
joka toimisi myös polkuna
tontin yläosalle.

Kiviin ei kyllästy koskaan, paitsi kengässä

Voisi luulla, että kun työkseen näkee kiviä ja niitä asiakkaiden kanssa verbaalisesti pyörittelee päivät pitkät, että kiviin kyllästyy tai ainakin ehtisin työaikana saamaan riittävän suuren vuorokautisannoksen, jotta vapaa-aikanani malttaisin keskittyä aivan muihin asioihin. Tuo luulo ei toteudu minun kohdalla. Toisin on käynyt, sillä vapaa-ajallakin pyöritellään kiviä livenä konttoritöiden vastapainona.

Maakivet ovat monikäyttöisiä

Luonnonkivet tai maakivet, miksipä heitä nyt kutsutaankaan, ovat hyvin monikäyttöinen materiaali. Kiven muoto ja koko ohjaavat käyttöä ja oikeastaan vain mielikuvitus on rajana luomuksien toteuttamisessa.

Kasvit viimeistelevät kivirakenteet

Mökilläni olen käyttänyt kivet semmoisena kuin ne ovat vastaan tulleet, enkä ole lähtenyt työstämään kiviä työkaluilla johonkin tiettyyn muotoon. Kivien työstämisestä minulle ei ole juurikaan henkilökohtaista kokemusta, eikä käsillä ole ollut oikeita työkalujakaan.

Työstämättömyys luonnollisesti vaikuttaa reunuksien ja muurien ulkonäköön. Olen toisaalta mennyt siitä missä aita on matalin, koska olen vain halunnut saada nopeasti paljon näkyvää aikaiseksi. Toisaalta en halua viedä puutarhan ilmettä liian huolitelluksi. Ajattelen myös niin, että saan paikattua muurien ilmettä kasvillisuudella tökkimällä suurimpiin koloihin kivikkokasveja. Reunuksien osalta kasvit tulevat peittämään ne vähitellen, jolloin lopputuloksesta tulee viimeistellympi.

Suo, kuokka ja Jussi - samalla sisulla ja hengellä tähän tehdään istutusaluetta :)





Kivet lisääntyvät sittenkin

Kivien määrä yläosalla tonttia on ollut todellinen yllätys. Vastoin yleisiä uskomuksia olen tullut siihen tulokseen, että kivet ovat kovia sikiämään :) Näkyviä kiviä on paljon, mutta näkymättömissä maan alla niitä tuntuu olevan ihan joka kohdassa. Kuvissa näkyvä kivipaljous on löytynyt istutuskuoppia kaivaessa ja laajemmia istutusalueita valmistellessa. Toistaiseksi vain yksi kivi on ollut niin suuri, että se on jäänyt vanhoille sijoilleen istutusalueen alle. Se lienee juurikin se 'emokivi', joka tämän kivipaljouden ilokseni on loihtinut.

Suurin osa montusta löytyneistä
kivistä ei mahtunut kuvaan.

Varjossa kasvanut rimpula

Yksinään kivien kanssa painiskellessa loppuu aina välillä kädet ja toisaalta oma paino, etenkin jos liian lyhkäisellä rautakangella lähtee kiviä lähestymään. Pitemmillä rungoilla saa enemmän vipuvartta ja isokin kivi tuntuu jälleen kevyeltä. Joskus vain ihminen kohtaa voittajansa ja silloin on parempi taipua kuin teloa itseään. En ole mikään varjossa kasvanut rimpula, mutta täytyy myöntää, että konevoima olisi aina välillä enemmän kuin tervetullutta avuksi.

Projektit jatkuvat

Kuvissa näkyvät ponnistukset ovat kauden 2013 projekteja tai ehkä pitäisi ennemminkin sanoa, että kaudella 2014 jatkuvia projekteja. Syntymässä on uutta istutusaluetta, kivipuroa ja kaksiosaisesta lammesta haaveilen kovasti. Jospa saisinkin lammesta niin syvän ja suuren, että siinä voisi pitää kalojakin. Jos tämä toteutuu niin olen taas saavuttanut yhden haaveistani. Pitkään akvaariokaloja harrastaneena olisi hienoa siirtyä ulkolätäköiden pariin.
 
Taustalla näkyvistä rungoista oli hyötyä
kivien vipuamisessa.
Kivipuron aineksia, reunuskiviä
ja muurin täytettä. Lammenrantaakin
näistä voi lähteä syntymään.



Kivikkokasveja kuinkas muuten kuin kivien joukossa. Kasvualustana on lähes yksinomaan soraa.

Kesän 2012 aikana rakennetut alueet alkavat näyttämään jo joltakin.

Tämä istutusalue reunoineen syntyi vajaassa vuorokaudessa ja vielä ehdin saunomaan
ja nukkumaankin ;)

Kasveja istutuksissani on paljon ja osa näistäkin muuttaa eteenpäin kunhan uusia istutusalueita
valmistuu. Minulla on paha vika haalia kaikkea elävää "lihomaan" ja kokeiltavaksi aina
kun jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Tällä tyylin tahtoo olla ongelmia sijoituspaikkojen
löytämisen kanssa. Toisaalta pääsenpähän tutustumaan kasveihin ja kartuttamaan kokemuksiani
niistä. Kasvitietämyksessä kirjaviisaudella ei kovinkaan pitkälle pötkitä, sillä kasvutapa, nopeus ja
kasvukierto on koettava - ei siitä oikein muuten mitään otetta saa. 

Kasvien suhteen olen kiinnostunut kovin monenlaisista
tapauksista puista, pensaisiin ja perennoihin. Oikeastaan
sen parempi, mitä harvinaisempi tai tuntemattomampi
kasvi on kyseessä niin sitä innokkaammin haluan sitä
lähteä kokeilemaan. Erityinen kiinnostuksen kohde ovat
piikkiset kasvit, mutta tähän joukkoon eivät kuulu ruusut.
Punaisen sävyissä keskellä loistaa peruukkipensas
(Cotinus coggygria) Lajike on muistaakseni
'Royal Purple'.


4. helmikuuta 2014

Ison kiven juureen


Rimakauhua tukevasti koneen ääressä istuen

Kukapa sitä mitään keskeneräistä esittelisi, en minä ainakaan :)
Ehkä minut pelastaa sanonta, jonka mukaan puutarha ei ole koskaan valmis. Ainakin sillä voin oikeuttaa toimiani ja itselleni perustella julkaisujeni mielekkyyttä. Toivoa sopii, että jatkossakin osaisin pitää riman riittävän alhaalla uusien julkaisujen tekemiseen blogiprojektissani.  Projektilla on yleensä loppu. Niin tälläkin aikanaan ja varmuudella, mutta päivämäärä ei ole vaan tiedossa.



Kuvattu 3.6.2012


Olipa kerran kivi...

Kivi, joka ei näkynyt juuri mihinkään ja jonka luokse täytyi pujotella, jotta sen kauneuden ja suuruuden pääsi näkemään. Puun taimet ja vesakko olivat sen piilottaneet näkyvistä.

Malttamaton kun olen, niin melkein ensi töikseni tartuin sahaan ja aloin tätä luomusta kaivamaan päivänvaloon. Kun kivi oli paljastettu, alkoi harmittamaan sen ympärillä olevan istutusalueen huono kunto. Maa oli sammaloitunut ja viimeisetkin puutarhakasvit kituivat silmin nähden ja tekivät hidasta kuolemaa.

Syvä varjo oli vienyt kasveilta elinvoimaa, puuntaimet veden ja ravinteet. Käänne parempaan alkoi heti raivaamisen jälkeen. Kyllä luonto on ihmeellinen paikkaamaan arpiaan, kun siihen mahdollisuuden saa. Vesakosta löytynyt köynnösruusu virkistyi silminnähden  ja osoitti halukkuutensa elämään. Samoin kävi monille muille hiljaisempaa kautta eläneille kasveille.


Kivi oli lähes näkymättömissä. Kuvattu 3.6.2012


Pitäisikö hankkia elämä :)

Helmikuun iltaa eletään ja kirjoitan tarinaa kivestä. Miten elottomalla kappaleella, kivellä,  voikin olla niin suuri vaikutus minuun, ajatuksiini. Sen olemassa olo rauhoittaa, sitä voi tuijottaa läheltä ja kaukaa loputtomiin, mutta aina siinä näkee jotain uutta. Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin, että tontin kivillä ja monimuotoisilla maastonmuodoilla  sekä maaperällä oli enemmän vaikutusta mökkihankintaani kuin rakennuksilla. Onneksi voin sanoa ilman välitöntä hoitoonohjausta, että ostin kiviä ja siinä ohessa mökin. Ehkä olen vain omalaatuinen persoona, kun tykästyn asioihin, joita ei oikein rahallakaan saa, jollei niitä tontilla valmiiksi ole.

Kuvattu 3.6.2012

Mökille saapuessakaan ei kiveä näkynyt. Kuvattu 3.6.2012




Muutosten tuulia. Kuvattu 24.10.2012

Siellä se taustalla komeilee. Kuvattu 5.5.2013
Kesä ja kärpäset, ja kivi. Kuvattu 16.6.2013


Kivi on saanut seuraa, ja tulee saamaan jatkossa lisääkin.
Kuvattu 29.9.2013

15. joulukuuta 2013

Pilkettä silmäkulmassa


Mitä pitemmälle kesä eteni, sitä vahvemmaksi tuli tahto päästä ylimääräisistä puista eroon. Multa kasa odotti kärrääjäänsä ja hankittuja kasveja melkoinen läjä istuttajaansa, mutta tärkeimmät asiat oli hoidettava ensin. Heinä-elokuulla alkoi viimein tapahtumaan. Sain isän kaveriksi puiden kaatamiseen tai hän jopa tarjoutui avuksi. Kaatamatta puut olisivat minulta jääneetkin tai olisi pitäytynyt turvautua ammattiapuun.

Puuta on nurin kesällä 2012, mutta on niitä vielä pystyssäkin. Vasemman reunan koivuryhmä ja kuvassa näkyvät kuuset kaatuvat keväällä 2014.

Harkiten hyvä tulee

Puiden merkitseminen oli kovin palkitsevaa puuhaa. Aina kun sain nauhan puun ympärille niin helpotti - kohta tätäkään ei ole tässä enää. Kun viimein päästiin kaatamiseen kiinni huomasin olleeni liian varovainen kaadettavien puiden suhteen. Nauharulla käteen ja uudelle kierrokselle sillä silmällä. Parempi varovaisuus kuin katumus tässäkin asiassa, sillä en halunnut jäädä mökkeineni avohakkuualueellekaan.
 
Oksia olen käyttänyt grillaamiseen. Karsimalla varsin ohuetkin oksat, pääsin eroon valtavasta risuongelmasta. En tiedä mihin olisinkaan joutunut niiden kanssa muuten.

Pokasahakin soi

Puita kaadettiin kahteen otteeseen kesällä 2012 ja sen jälkeen olen joitakin kaadellut vielä pokasahalla muinaista metsuria leikkien. On se vaan niin rankkaa puuhaa, että täytyy nostaa hattua tervaskannoille, jotka aikanaan viettivät talvet tukkimetsässä. Tulipahan sekin kokeiltua, jotta on edes aavistus, mitä perheen elättäminen on vaatinut.

Tässä kohtaa oli vielä kovin suuret luulot itsestään. Kyllä, kaikki hakkaan kirveellä haloiksi. Sen kuin vain napsuttelee aikansa kuluksi.

Usko meinasi loppua, puut eivät

Tontilta kaadettujen puiden määrä on nyt jo jossakin 140-150 rungon paikkeilla ja ensi keväänä kaatuu vielä noin 40 runkoa lisää. Sitten olen päässyt siihen tilanteeseen, jota olen tavoitellutkin - pääsen viimein huoletta istuttamaan uusia, pienempikasvuisia koristepuita etenkin alaosalle tonttia, jotta ne jonakin päivänä antaisivat iloa, ulkonäköä, suojaa ja yksityisyyttä pihaan.

Nurin meni raitaa, kuusta, leppää, mäntyä, pihlajaa, haapaa, enimmäkseen kuitenkin koivua.


Muuttuiko mikään?

Yleisilme - onko se muuttunut puiden kaatamisen myötä? Sanoisin, että yllättävän vähän. Naapuri kyllä kommentoi lähinnä häkeltyneenä, mutta kovin tyytyväisenä, että hänenkin tontille paistaa nyt aamuaurinko. Suurin muutos on ollut varjoisuuden väheneminen ja toisaalta se, puiden kaataminen on antanut tilaa ja mahdollistanut uusien istutusten tekemisen. Valon määrän lisääntymisen huomasi myös heinikoiden kasvun lisääntymisenä. Tätä vahvistaa osaltaan lisääntynyt ravinteiden ja kosteuden määrä, kun puut eivät vie enää suurinta osaa siitä, mitä on tarjolla.
Olemassa olevaa ja minun jo istuttamaa kasvillisuutta säästellen kieli keskellä suuta tähtäillen. Hyvin se meni, mutta oliko minun ihan pakko hankaloittaa raivaustyötä tekemällä kaatamiselle esteitä. En vain maltanut olla tarttumatta puutarhan rakentamiseen, kun sitä vartenhan mökin alkujaan hankin.
 
Näköalat kivikkoiseen rinteeseen avartuivat. Nyt pääsen ihailemaan käkkyräisiä mäntyjä ja sammaloituneita kiviä saunan ovelta saakka.
 
Naapurin jokakesäinen vieras oli sanonut ihmetellen, että "ai tuollakin on mökki", kun eihän sen puumäärän läpi nähnyt mitään aikaisemmin.
 
Alppiruusu odottaa istuttajaansa, mihinkähän sen tälläisi? Reilu vuosi myöhemmin se voi erittäin hyvin ja näytti jopa siltä, että ensi keväänä voi olla kukkiakin tulossa. 
 
Muutama pölli, mutta ei se tähän jäänyt.
Oksien seasta löytyi muutama pölli lisää.
  
Muuri, joka muistutti olemassa olostaan aina ohi kulkiessa. - Tartu kirveeseen, pilko minut, että pääsen kuivumaan...

Niin kauas kuin silmä siintää...

Miten tuokin kuusipöllikasa otti pattiin, parhaalla paikalla näkymää estämässä. Ei auttanut kuin sietää, ja ottaa päivä kerrallaan.
Kirves käteen ja menoksi. Henkilövahingoilta vältyttiin.

Vaikka kova äijä olenkin, niin ei, näitä kaikkia en pilkkonyt kirveellä. Suurimmat halkaisin muutamaan osaan ja isä pilkkoi loput itse rakentamallaan klapikoneella, joka on palvellut jo useamman kymmenen vuotta uskollisesti.

Ihan itse omin käpälin kirveellä pilkottuja halkoja. Todellisuus ja urakan suuruus alkoi paljastumaan. Kuka lie nuo kuunliljatkin haalinut. Se sama hamsteri sai puskat maahan vasta viikkojen vedessä liottamisen jälkeen.

Vaiheessa, mutta ei maalissa. Pinoon, pinoon, pinoon. Onneksi sain tässäkin puuhassa apua mahtavilta ystäviltä, jotka ampiaisen pistoksista huolimatta jatkoivat sinnikkäästi.


Kasa siellä, toinen täällä ja katto täynnä kaikkea rutaa. Sekin on vähenemään päin, kun osa puista on poissa. Ilma kiertää, aurinko pääsee kuivattamaan katon paremmin kuin ennen, joten sammalkasvuston parhaat päivät ovat takana päin.
Syksy 2013 ja olen omavarainen halkojen suhteen, jopa niin, että olen yrittänyt myydä osan pois. Mökissäkin on väri ja katto muuttunut, mutta siitä lisää tuonnempana.

Ken ihmettelee halkojen hintaa, niin suosittelen kokeilemaan. Puuhassa ei pääse tuntipalkoille, mutta kyllähän sitä aikansa kuluksi ja läskejä polttaakseen tätäkin tekee.