Täysin pihalla: piha

Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit

9. maaliskuuta 2014

Kivikkokasveja kaupasta kantaen

Kun ojennat pikkusormen niin...

Kyseisellä kerralla ansaksi muodostui poikkeaminen työpäivän päätteeksi Kodin Terraan. Sinne oli saapunut juurikin rullakoittain kivikkokasveja ja muitakin perennoja. Ne muut houkutukset minä pystyin välttämään, mutta kivikkokasvien suhteen jouduin tunnustamaan heikkouteni. Kevätkuumetta, talvenjälkeistä yliannostusta valosta, raitisilmamyrkytys - sitä kaikkea yhdistettynä puutarhahulluuteen ja lopputulos näkyy tässä.


Mehitähdet ovat kiehtoneet aina ja myöhemmin mukaan ovat tulleet muutkin kivikkokasvit.

Useampikaan käsi ei enää pian riitä...

Järkevästi toimien ihminen rakentaisi ensiksi istutusalueet kuntoon ja sitten suunnittelisi, mitä mihinkin hankitaan. Heräteostoksilla oleminen on hauskaa, mutta tuska alkaakin vasta sijoituspaikkojen hakemisen aikaan. Onneksi on vielä tonttia, minne mahtuu uusia istutusalueita, ja vaihteleva maasto antaa mahdollisuuksia kasvien luontevaan sijoitteluun.

Seittimehitähti (Sempervivum arachnoideum)

Patjarikko 'Findling' (Saxifraga x arendsii 'Findling')

Patjarikko (Saxifraga x arendsii)

Marmorimehitähti (Sempervivum marmoreum)

Kattomehitähti (Sempervivum tectorum)

Mehitähti hybridi (Sempervivum sp.)

Mehitähti 'Cay' (Sempervivum calcareum 'Cay')

Kattomehitähti (Sempervivum tectorum)

Seittimehitähden (Sempervivum arachnoideum) kukinto.

Yksi kasvukausi takana ja ero kevääseen on valtava. Ne
kasvavat sittenkin, vaikka ulkomuodosta voisi olettaa, että
kehittyminen on tuskastuttavan hidasta.

Mehitähti 'Cay' (Sempervivum calcareum 'Cay')

3. maaliskuuta 2014

Paljasta pintaa

Maaperän ohjaamia ratkaisuja

Puutarhan toteuttaminen ja ratkaisujen ideoiminen ottaa aikansa. Puutarhani rakentamistani voisi kuvata prosessiksi, jossa palaset yksi toisensa jälkeen löytävät paikkansa. Tämä palapeli ei kuitenkaan ole mikään tavallinen palapeli, vaan tässä "palasen" alustalla on hyvinkin suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Maaperä on varsin määräävässä asemassa, mihin suuntaan kehitys tietyllä osalla puutarhaa lähtee kulkemaan. Maisemasuunnittelijana minun pitäisi piirtää koko alueesta suunnitelma, tallentaa ajatukseni ja toiveeni planssille, ja edetä toteuttamisessa järjestelmällisesti laaditun suunnitelman mukaisesti. Mökin lähiympäristön suhteen aionkin niin toimia, mutta tästäkin huolimatta lopputuloksen kanssa käynee niin, että kovin suuretkin linjat voivat vielä muuttua toteutusvaiheessa. Ei siis mene niin kuin Strömsössä tämäkään homma, vaan asioita parsitaan kasaan sen mukaan, mitä yllätyksiä maaperässä vastaan tulee.

Tilanne mökin hankinnan jälkeen kesäkuussa 2012.

Haaveet jalostuivat matkan varrella paremmaksi todellisuudeksi

Hyvänä esimerkkinä tilanteen mukaan tarkentuvasta suunnitelmasta ovat nämä kolme kuvaa. Ylimmäisessä kuvassa on tilanne mökin ostamisen jälkeen. Kuvasin ensimmäisillä käyntikerroilla lähtötilannetta, jotta voisin myöhemmin arvioida tapahtunuttta muutosta. Haaveilin avarammasta näkymästä tontin yläosan männikköön ja kivikkoon, joten joitakin puita pitää saada nurin. Se oli hyvin selvää alusta lähtien. Muita ajatuksia ei tämän tontin osan kehittämisestä ollut juurikaan muodostunut. Jossakin vaiheessa ryhdyin haaveilemaan kivikkopuutarhan rakentamisesta huussin ja varaston välille. Hankkimani kasvit ohjasivat tekemään kivikosta perinteisemmän perennapenkin, mutta onneksi tilaa on vielä kivikkokasveillekin.

Tilanne loppukesällä 2013, kun havahduin viimein tajuamaan, mitä sammalen
alla piileekään.

Pintaa esiin ja heti

Eräänä kauniina päivänä pihalla liikkuessani tajusin kuin salaman lyömänä, että sammalen allahan piilee varsin sileä kallio. Olisihan se pitänyt jo aikaisemmin tajuta, mutta ei vaan ollut pälkähtänyt asia mieleen. Poissa näkyvistä, poissa mielestä tuntui toimineen liiankin hyvin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kalliohan täytyi saada näkyviin. Pidän kivistä ja kallioista ja eihän mitään näin suuremmoisen hienoa voi jättää sammalen alle piiloon. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, että sain kuorittua kallion näkyviin.

Innostus toimii hyvänä kannustimena, mutta toisessa vaakakupissa ovat ympäri tonttia odottavat, osin keskeneräiset projektit. Voisikohan sitä tehdä yhden asian joskus kunnolla loppuun saakka ja sitten siirtyä vasta seuraavan projektin pariin... Onnistun toistuvasti huijaamaan itseäni sillä, että joku toinen työ on tärkeämpi saada alulle kuin toisaalla valmista. Tästä syystä puutarhaani ei ihan pian tulla näkemään osallistumassa avoimiin puutarhoihin. Raakile on raakile ja pääosin keskeneräistä puutarhaa ei minun luonnolla esitellä laajalle yleisölle, vaikka tässä asiasta avoimesti kirjoitankin.

Sipulikukkia, iriksiä, koristeheiniä, jokunen kuunlilja ja niin edelleen. Niistä
on "kivikkopenkki" tehty.

Vaaleanharmaata mursketta polkuihin

Keväällä puutarhan työt jatkuvat tämän istutuksen ympäristön viimeistelyllä. Kuvassakin näkyvät luonnon heinätuppaat jätän edelleen kasvamaan. Tykkään niiden muodosta ja ulkonäöstä, joten suotta mitään valmiiksi upeaa ja puhuttelevaa lähtee uudelleen rakentamaan. Heiniä ympäröivät polut tulevat olemaan yleissävyltään vaaleanharmaata 5/16 mursketta, jota olen jo hankkinut työpaikaltani Rudukselta. Polkujen kiviaineksen värin olin päättänyt jo entuudestaan. Kuivana vaaleanharmaasta, märkänä tumman sävyihin sen tulisi yleisilmeeltään liikkua. Kävi hyvä mäihä, että juuri tarpeisiini sopiva kiviaineksen sävy löytyi mökkiäni lähimpänä sijaitsevalta montulta. Pitkä rahtimatka nostaa kiviaineksen hintaa, joten, mitä tarkemman värivaatimuksen näkyviin jäävälle kiviainekselle asettaa, niin sitä suurempaan rahtikustannukseen kannattaa lähtökohtaisesti varautua.

16. helmikuuta 2014

Onni on kivinen tontti

Vasempaan reunaan
olen kaavaillut kivipuroa,
joka toimisi myös polkuna
tontin yläosalle.

Kiviin ei kyllästy koskaan, paitsi kengässä

Voisi luulla, että kun työkseen näkee kiviä ja niitä asiakkaiden kanssa verbaalisesti pyörittelee päivät pitkät, että kiviin kyllästyy tai ainakin ehtisin työaikana saamaan riittävän suuren vuorokautisannoksen, jotta vapaa-aikanani malttaisin keskittyä aivan muihin asioihin. Tuo luulo ei toteudu minun kohdalla. Toisin on käynyt, sillä vapaa-ajallakin pyöritellään kiviä livenä konttoritöiden vastapainona.

Maakivet ovat monikäyttöisiä

Luonnonkivet tai maakivet, miksipä heitä nyt kutsutaankaan, ovat hyvin monikäyttöinen materiaali. Kiven muoto ja koko ohjaavat käyttöä ja oikeastaan vain mielikuvitus on rajana luomuksien toteuttamisessa.

Kasvit viimeistelevät kivirakenteet

Mökilläni olen käyttänyt kivet semmoisena kuin ne ovat vastaan tulleet, enkä ole lähtenyt työstämään kiviä työkaluilla johonkin tiettyyn muotoon. Kivien työstämisestä minulle ei ole juurikaan henkilökohtaista kokemusta, eikä käsillä ole ollut oikeita työkalujakaan.

Työstämättömyys luonnollisesti vaikuttaa reunuksien ja muurien ulkonäköön. Olen toisaalta mennyt siitä missä aita on matalin, koska olen vain halunnut saada nopeasti paljon näkyvää aikaiseksi. Toisaalta en halua viedä puutarhan ilmettä liian huolitelluksi. Ajattelen myös niin, että saan paikattua muurien ilmettä kasvillisuudella tökkimällä suurimpiin koloihin kivikkokasveja. Reunuksien osalta kasvit tulevat peittämään ne vähitellen, jolloin lopputuloksesta tulee viimeistellympi.

Suo, kuokka ja Jussi - samalla sisulla ja hengellä tähän tehdään istutusaluetta :)

Kivet lisääntyvät sittenkin

Kivien määrä yläosalla tonttia on ollut todellinen yllätys. Vastoin yleisiä uskomuksia olen tullut siihen tulokseen, että kivet ovat kovia sikiämään :) Näkyviä kiviä on paljon, mutta näkymättömissä maan alla niitä tuntuu olevan ihan joka kohdassa. Kuvissa näkyvä kivipaljous on löytynyt istutuskuoppia kaivaessa ja laajemmia istutusalueita valmistellessa. Toistaiseksi vain yksi kivi on ollut niin suuri, että se on jäänyt vanhoille sijoilleen istutusalueen alle. Se lienee juurikin se 'emokivi', joka tämän kivipaljouden ilokseni on loihtinut.

Suurin osa montusta löytyneistä
kivistä ei mahtunut kuvaan.

Varjossa kasvanut rimpula

Yksinään kivien kanssa painiskellessa loppuu aina välillä kädet ja toisaalta oma paino, etenkin jos liian lyhkäisellä rautakangella lähtee kiviä lähestymään. Pitemmillä rungoilla saa enemmän vipuvartta ja isokin kivi tuntuu jälleen kevyeltä. Joskus vain ihminen kohtaa voittajansa ja silloin on parempi taipua kuin teloa itseään. En ole mikään varjossa kasvanut rimpula, mutta täytyy myöntää, että konevoima olisi aina välillä enemmän kuin tervetullutta avuksi.

Projektit jatkuvat

Kuvissa näkyvät ponnistukset ovat kauden 2013 projekteja tai ehkä pitäisi ennemminkin sanoa, että kaudella 2014 jatkuvia projekteja. Syntymässä on uutta istutusaluetta, kivipuroa ja kaksiosaisesta lammesta haaveilen kovasti. Jospa saisinkin lammesta niin syvän ja suuren, että siinä voisi pitää kalojakin. Jos tämä toteutuu niin olen taas saavuttanut yhden haaveistani. Pitkään akvaariokaloja harrastaneena olisi hienoa siirtyä ulkolätäköiden pariin.

Taustalla näkyvistä rungoista oli hyötyä
kivien vipuamisessa.

Kivipuron aineksia, reunuskiviä
ja muurin täytettä. Lammenrantaakin
näistä voi lähteä syntymään.

Kivikkokasveja kuinkas muuten kuin kivien joukossa. Kasvualustana on lähes yksinomaan soraa.

Kesän 2012 aikana rakennetut alueet alkavat näyttämään jo joltakin.

Tämä istutusalue reunoineen syntyi vajaassa vuorokaudessa ja vielä ehdin saunomaan
ja nukkumaankin ;)

Kasveja istutuksissani on paljon ja osa näistäkin muuttaa eteenpäin kunhan uusia istutusalueita
valmistuu. Minulla on paha vika haalia kaikkea elävää "lihomaan" ja kokeiltavaksi aina
kun jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Tällä tyylin tahtoo olla ongelmia sijoituspaikkojen
löytämisen kanssa. Toisaalta pääsenpähän tutustumaan kasveihin ja kartuttamaan kokemuksiani
niistä. Kasvitietämyksessä kirjaviisaudella ei kovinkaan pitkälle pötkitä, sillä kasvutapa, nopeus ja
kasvukierto on koettava - ei siitä oikein muuten mitään otetta saa.

Kasvien suhteen olen kiinnostunut kovin monenlaisista
tapauksista puista, pensaisiin ja perennoihin. Oikeastaan
sen parempi, mitä harvinaisempi tai tuntemattomampi
kasvi on kyseessä niin sitä innokkaammin haluan sitä
lähteä kokeilemaan. Erityinen kiinnostuksen kohde ovat
piikkiset kasvit, mutta tähän joukkoon eivät kuulu ruusut.
Punaisen sävyissä keskellä loistaa peruukkipensas
(Cotinus coggygria) Lajike on muistaakseni
'Royal Purple'.

13. helmikuuta 2014

Hosta - kuunliljat

Kuunliljoja (Hosta sp) löytyy joka lähtöön. Väreissä ja koossa on varaa valita. Koko vaihtelee kääpiömäisen pienistä, hyvin matalista ja siroista lajikkeista jättimäisiin, jopa paria metriä lähenteleviin lajikkeisiin. Joitakin kuunliljalajikkeita kasvoi pihassa jo valmiiksi ja paljon olen ehtinyt haalimaan kuunliljoja lisääkin.

Kahdessa ylimmäisessä kuvassa on yksi pihan alkuperäisistä kuunliljoista. Sattuman kauppaa, että törmäsin hyvin samanlaiseen, ellei jopa samaan kuunliljalajikkeeseen Mäntsälän taimivaihtotapahtumassa. Lajike osoittautui hyvin vanhaksi, sillä eräällä harrastajalla oli Hämeen Taimistot Oy:n 1935-1936 taimihinnasto mukanaan, jossa lajike oli jo mainittuna. Hinnastosta on muutamia kuvia alempana ketjussa. Hinnastossa kuunlilja on mainittuna Funkia nimellä, tarkemmin Funkia aurea variegata. Ainakin harrastajalta hankkimani, erittäin hyvin kehittynyt, iso kuunliljapuska on hinnastossa esiteltyä vanhaa lajiketta.

4. helmikuuta 2014

Ison kiven juureen

Rimakauhua tukevasti koneen ääressä istuen

Kukapa sitä mitään keskeneräistä esittelisi, en minä ainakaan :)
Ehkä minut pelastaa sanonta, jonka mukaan puutarha ei ole koskaan valmis. Ainakin sillä voin oikeuttaa toimiani ja itselleni perustella julkaisujeni mielekkyyttä. Toivoa sopii, että jatkossakin osaisin pitää riman riittävän alhaalla uusien julkaisujen tekemiseen blogiprojektissani. Projektilla on yleensä loppu. Niin tälläkin aikanaan ja varmuudella, mutta päivämäärä ei ole vaan tiedossa.

Kuvattu 3.6.2012

Olipa kerran kivi...

Kivi, joka ei näkynyt juuri mihinkään ja jonka luokse täytyi pujotella, jotta sen kauneuden ja suuruuden pääsi näkemään. Puun taimet ja vesakko olivat sen piilottaneet näkyvistä.

Malttamaton kun olen, niin melkein ensi töikseni tartuin sahaan ja aloin tätä luomusta kaivamaan päivänvaloon. Kun kivi oli paljastettu, alkoi harmittamaan sen ympärillä olevan istutusalueen huono kunto. Maa oli sammaloitunut ja viimeisetkin puutarhakasvit kituivat silmin nähden ja tekivät hidasta kuolemaa.

Syvä varjo oli vienyt kasveilta elinvoimaa, puuntaimet veden ja ravinteet. Käänne parempaan alkoi heti raivaamisen jälkeen. Kyllä luonto on ihmeellinen paikkaamaan arpiaan, kun siihen mahdollisuuden saa. Vesakosta löytynyt köynnösruusu virkistyi silminnähden ja osoitti halukkuutensa elämään. Samoin kävi monille muille hiljaisempaa kautta eläneille kasveille.

Kivi oli lähes näkymättömissä. Kuvattu 3.6.2012

Pitäisikö hankkia elämä :)

Helmikuun iltaa eletään ja kirjoitan tarinaa kivestä. Miten elottomalla kappaleella, kivellä, voikin olla niin suuri vaikutus minuun, ajatuksiini. Sen olemassa olo rauhoittaa, sitä voi tuijottaa läheltä ja kaukaa loputtomiin, mutta aina siinä näkee jotain uutta. Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin, että tontin kivillä ja monimuotoisilla maastonmuodoilla sekä maaperällä oli enemmän vaikutusta mökkihankintaani kuin rakennuksilla. Onneksi voin sanoa ilman välitöntä hoitoonohjausta, että ostin kiviä ja siinä ohessa mökin. Ehkä olen vain omalaatuinen persoona, kun tykästyn asioihin, joita ei oikein rahallakaan saa, jollei niitä tontilla valmiiksi ole.