Ison kiven juureen

Rimakauhua tukevasti koneen ääressä istuen

Kukapa sitä mitään keskeneräistä esittelisi, en minä ainakaan :)
Ehkä minut pelastaa sanonta, jonka mukaan puutarha ei ole koskaan valmis. Ainakin sillä voin oikeuttaa toimiani ja itselleni perustella julkaisujeni mielekkyyttä. Toivoa sopii, että jatkossakin osaisin pitää riman riittävän alhaalla uusien julkaisujen tekemiseen blogiprojektissani.  Projektilla on yleensä loppu. Niin tälläkin aikanaan ja varmuudella, mutta päivämäärä ei ole vaan tiedossa.

Kuvattu 3.6.2012

Olipa kerran kivi...

Kivi, joka ei näkynyt juuri mihinkään ja jonka luokse täytyi pujotella, jotta sen kauneuden ja suuruuden pääsi näkemään. Puun taimet ja vesakko olivat sen piilottaneet näkyvistä.

Malttamaton kun olen, niin melkein ensi töikseni tartuin sahaan ja aloin tätä luomusta kaivamaan päivänvaloon. Kun kivi oli paljastettu, alkoi harmittamaan sen ympärillä olevan istutusalueen huono kunto. Maa oli sammaloitunut ja viimeisetkin puutarhakasvit kituivat silmin nähden ja tekivät hidasta kuolemaa.

Syvä varjo oli vienyt kasveilta elinvoimaa, puuntaimet veden ja ravinteet. Käänne parempaan alkoi heti raivaamisen jälkeen. Kyllä luonto on ihmeellinen paikkaamaan arpiaan, kun siihen mahdollisuuden saa. Vesakosta löytynyt köynnösruusu virkistyi silminnähden  ja osoitti halukkuutensa elämään. Samoin kävi monille muille hiljaisempaa kautta eläneille kasveille.

Kivi oli lähes näkymättömissä. Kuvattu 3.6.2012

Pitäisikö hankkia elämä :)

Helmikuun iltaa eletään ja kirjoitan tarinaa kivestä. Miten elottomalla kappaleella, kivellä,  voikin olla niin suuri vaikutus minuun, ajatuksiini. Sen olemassa olo rauhoittaa, sitä voi tuijottaa läheltä ja kaukaa loputtomiin, mutta aina siinä näkee jotain uutta. Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin, että tontin kivillä ja monimuotoisilla maastonmuodoilla  sekä maaperällä oli enemmän vaikutusta mökkihankintaani kuin rakennuksilla. Onneksi voin sanoa ilman välitöntä hoitoonohjausta, että ostin kiviä ja siinä ohessa mökin. Ehkä olen vain omalaatuinen persoona, kun tykästyn asioihin, joita ei oikein rahallakaan saa, jollei niitä tontilla valmiiksi ole.

Kuvattu 3.6.2012

Mökille saapuessakaan ei kiveä näkynyt. Kuvattu 3.6.2012

Muutosten tuulia. Kuvattu 24.10.2012

Siellä se taustalla komeilee. Kuvattu 5.5.2013

Kesä ja kärpäset, ja kivi. Kuvattu 16.6.2013

Kivi on saanut seuraa, ja tulee saamaan jatkossa lisääkin.
Kuvattu 29.9.2013

Sequoiadendron giganteum - mammuttipetäjä

Maasta se pienikin
mammutti ponnistaa.
Kuvattu 24.10.2012.

Mammuttipetäjän (Sequoiadendron giganteum) istutin mökille kesällä 2012. Viime talvesta se selvisi ilman mitään ongelmia. Lumipeite oli reilu ja suojasi pahimmilta pakkasilta. Keväällä taimi oli lumen painosta vinoutunut, mutta nopeasti se oikaisi itsensä taas pystyyn säiden lämmettyä ja lähti hyvään kasvuun. Saapa nyt nähdä, miten talvi 2013-2014 kohtelee mammuttia, sillä yli joulun jatkuneen leudon plussajakson päätteeksi kovia, lähes 30 asteen pakkasia on Porvoossakin ollut ja lumipeitettä ei ole edelleenkään nimeksikään. Tammikuun loppua mennään ja lunta on maassa vain pari kolme senttiä.

Mammuttipetäjä tarvitse luonnossa lisääntyäkseen metsäpalon kuumuutta, joka saa kävyt avautumaan ja siemenet varisemaan maahan. Tästä syystä itsekin laitoin kasvualustaan tuhkaa ja olen sitä lisännyt myöhemmässä vaiheessa taimen juurelle, jotta olosuhteet olisivat mahdollisimman hyvät ja vastaisivat luonnollista kasvuympäristöä. Istutuspaikka on valoisaa männikköä rinteen yläosassa, jossa mäki alkaa taittumaan tasaisemmaksi maastoksi. Maa on kivikkoa ja hiekkaa, joten paikka on kuiva, eikä tällä alueella tule koskaan olemaan ongelmia seisovan kosteuden tai liikamärkyyden kanssa.

Menestymisvyöhykkeeksi luvataan (0), joten kovin suuria odotuksia ei sen perusteella voi luoda. Mammuttipetäjä on tilavuudeltaan maailman suurimmaksi kasvava puu. Erästä erityisen suurta yksilöä intiaanit kutsuvat osuvasti metsän isäksi. Isukilla on mittaa yli 80 metriä ja paksuutta yli 10 metriä. Ehkä jonain päivänä joku mökkiläinen kiroilee justeerinsa äärellä kasvihullua muinaismökkiläistä, joka on mennyt istuttamaan moisen jättiläisen hänen harmikseen.

Tarkemmat perustiedot kasvista

Wikipedia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mammuttipet%C3%A4j%C3%A4

National Geographic Live! Youtube video mammuttipetäjän kuvaamisesta.
http://www.youtube.com/watch?v=pBpmB4RAygs

Mökkipiha muuttuu 2012 - 2013

Kuvia ei ole koskaan liikaa. Jälleen tulin sen huomanneeksi. Mielikuva, että olen kuvannut mökkipihan muutoksia paljon, jopa liikaakin, osoittautui vääräksi. Todellisuudessa digijärkkärin sijaan kädessä on pysynyt paremmin kännykkä ja kuvat ovat sen mukaisia. Toisaalta huomasin kuvanneeni paljon yksityiskohtia laajempien näkymien sijaan, joten ennen jälkeen kuvasarjojen kokoaminen tulee olemaan haastavaa, ellei jopa aivan toivotonta.  

Kuvasarja kesäkuusta 2012 lokakuuhun 2013

Oheinen kronologinen kuvasarja näyttää, miten metsäisen tontin pienehkö alue muuttuu puutarhamaisemmaksi noin puolentoista vuoden aikana. Naapurimökille on varsin esteetön näkymä puiden raivaamisen jäljiltä, mutta olen istuttanut rajan tuntumaan pensaita näkösuojaksi. Niiden kehittyminen ottaa aikansa. Muutamien vuosien päästä tilanne tulee olemaan jo taas aivan toinen, ja pääsen arvioimaan, miten hyvin olen onnistunut tavoittelemissani asioissa. Näkösuojaistutus on monilajinen ja vaihteleva, sillä se mukailee paremmin luonnon monimuotoisuutta ja istuu luontevammin myös ympäröivään metsämaisemaan.

Kuvattu 3.6.2012

Kuvattu 24.6.2012

Kuvattu 4.7.2012

Kuvattu heinäkuun lopulla 2012

Kuvattu 20.8.2012

Kuvattu 24.10.2012

Kuvattu 10.5.2013

Kuvattu 16.6.2013

 

Kuvattu 2.10.2013

Kuvattu 2.10.2013

Kuvattu 19.10.2013

Pionit näyttävät parastaan - 8.7.2012

Alkukesästä arvuuttelin nuppujen perusteella, että minkä värisiä pionit mahtaisivat olla. Enää ei tarvinnut arvailla. Sinällään hienoa, että näennäisen vaatimattomissa olosuhteissa nämä jaksoivat kukkia näinkin hyvin. Väärässä paikassa näistä jokainen oli ja sittemmin olen ne siirtänyt pois mökin seinustalta maalaaminsen ja piharemontin tieltä. Samalla vaihtui kasvualusta ravinteikkaammaksi kohopenkiksi ja uskon, että jatkossa kukkaloistoa tulee riittämään vuosiksi eteenpäin.

Mieli muuttuu ja maku kehittyy

En pioneistakaan erityisemmin ole tykännyt ennen mökin hankkimista. Ehkä minun kiinnostus suuntautuu loppujen lopuksi enemmän puuvartisiin kuin perennoihin. Lapsuuden kodissa oli juurikin samaiset pionisävyt rinnakkain, lienee lajikekin ollut sama, kun näistäkin paljastui. Paljon kukkia niissäkin oli, mutta tukemisessa oli oma vaivansa, ettei kasvusto kaatunut ja kukat painuneet maahan. Ovathan pionit upeita ja isokukkaisia, mutta jotenkin niin ylirunsaita, että hieman vielä ottaa aikaa sulatella ja makustella kummalle kantille lopullinen mielipide näistä asettuu. En sentään pihan perälle näitä kärrännyt, vaan siirsin paraatipaikalle ja sittemmin olen saanut muutamia pioneja lisääkin. Olen huomannut, että täytyy antaa itselleen aikaa tottua, tutustua ja ihastua. Ensisilmäys ei aina tuo oikeaa tuntemusta, ja tarmon puuskassa voisi tulla tehneeksi enemmän tuhoa kuin hyvää, jos siltä seisomalta toimeen ryhtyisi. Edellisen omistajan puutarhaperinnön vaalimisen nimissä näille tulee löytymään aina paikka puutarhassani.

Pioni (Paeonia).

Pioni (Paeonia) ja sävyt, joista pidän.

Pioni (Paeonia).

Pioni (Paeonia).

Pioni (Paeonia).

Pioni (Paeonia). Tämä on vähän liikaa tyttöjen juttuja, mutta olkoon :)

Maariankello, (Campanula medium).

Maariankello, (Campanula medium). Tätä olen sittemmin löytänyt pihalta valkoisena
ja vaaleanpunaisenakin.

Tiarella, (Tiarella). Lajike hukassa toistaiseksi.

Tiarella, (Tiarella). Samoin tämän lajike ei ole tiedossa.

Tarha-alpi, (Lysimachia punctata) ja rohtosormustinkukka, (Digitalis purpurea).

Tarha-alpi, (Lysimachia punctata).

Tarha-alpi, (Lysimachia punctata) ja
rohtosormustinkukka, (Digitalis purpurea).

Kuvamatka tontin kasvillisuuteen 24.6.2012

Alkukesän vihreys on vertaansa vailla.

Vasemmassa reunassa on pylväsmäinen kataja, jonka pyrin säästämään. Katajan takana
kasvaa siperianhernepensaita (Caragana arborescens). Kieloja (Convallaria majalis) on
vaikka muille jakaa. Nämä metsäkuuset (Picea abies) ovat saaneet toistaiseksi kasvaa,
kun antavat hyvin näkösuojaa ja kauniitakin ovat.

Eräs mieleisistä yllätyksistä oli varjolilja, (Lilium martagon). 

Jalokuunlilja, (Hosta sp.) ja ilmeisesti lehtoakileijaa
(Aquilegia vulgaris).

Jalokuunlilja (Hosta sp), suopayrtti (Saponaria officinalis),
lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) ja paljon muuta.
Taustalla kasvuaan aloittelee joku ruusukin (Rosa sp).   

Etualalla kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna) ja seinustalla tarha-alpia harmiksi
saakka (Lysimachia punctata).

Sananjalkaa (Pteridium aquilinum) ja jokunen taimi komealupiinia (Lupinus polyphyllus).

Akileijaristeymä (Aquilegia).

Akileija tämäkin (Aquilegia).

Porkkanamaisista lehdistä kehittyi komea kasvusto punapietaryrttiä (Tanacetum coccineum),
joka lienee edelleen tunnetumpi vanhalla nimellään
punapäivänkakkarana.

Rohtosormustinkukka, (Digitalis purpurea) on kiitollinen
kaksivuotinen perenna, joka kylväytyy jopa harmiksi saakka
hyvällä kasvualustalla kasvaessaan.

Pioni (Paeonia), jonka lajiketta en tiedä.
Kukka on kerrottu lila.

Pioni (Paeonia), lajiketta en tiedä.
Kukka on kerrottu valkoinen.

Sinikuunlilja, (Hosta sieboldiana), jonka alta pilkukaslehtinen imikkä, ilmeisesti
rohtoimikkä (Pulmonaria officinalis), taustalla kukkii pikkusydän, (Dicentra formosa).
Kuunliljan takana näkyy tähtiputken (Astrantia major) lehtiä.

Jalokuunlilja (Hosta sp), syksyä kohti tämän lajikkeen lehtien kirjavuus vähenee
lehtien tummuessa. Hämeen taimistot Oy:n hinnastossa 1935-36 mainitaan
Funkia aurea variegata, jonka olen myöhemmin saanut ja se vaikuttaa kaikin puolin
samanlaiselta kuin tämä kuunlilja.

Ison kiven ympäryksen olen istuttanut lähes kokonaan itse hankkimillani taimilla, mutta
kuvassa keskellä rehottava tuoksuvatukka (Rubus odoratus) tuli mukana kaupassa. Olen
jo päässyt maistelemaan sen marjojakin. Ne ovat vadelman tapaan syötäviä.

Pallohortensian (Hydrangea arborescens) lehdet ovat alkukesästä hienostuneen vaaleanvihreät,
lähes limenväriset.

Pallohortensiat (Hydrangea arborescens) kuvassa keskelle, oikeassa reunassa kasvaa
norjanangervoa (Spiraea 'Grefsheim').

Vasemmassa reunassa on puska syyskesällä keltaisena kukkivaa, noin kaksimetriseksi
kasvavaa perennaa, tarhapiiskua (Solidago canadensis -ryhmä),
keskellä taka-alalla on herttavuorenkilpeä (Bergenia cordifolia).

Mieleinen yllätys oli myös jo yhden tai useamman talven
ulkona menestynyt sypressi.

Akileijaristeymä (Aquilegia).

Kurjenmiekkaa, ilmeisesti saksankurjanmiekkaa (Iris germanica).

Jalokuunlilja (Hosta sp.), siperiankurjenmiekkaa (Iris sibirica) ja jotain kellokukkaa,
ehkä varsankelloa (Campanula trachelium). Se siirtyi alatontille paikkaan,
jossa saa se yrittää levitä ihan vapaasti harmia tuottamatta.

Jalokuunlilja ( Hosta sp).

Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea).

Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea).

Kaivonkansi katoaa sopivalta korkeudelta tarkasteltuna kielojen (Convallaria majalis) paljouteen.