Piha oli kesäkuun 2012 alussa varsin idyllinen ja perinteinen, joskin kovin vaatimaton.
Suurin osa tontista oli enemmän tai vähemmän metsää. Paikoin oli havaittavissa avarampien alueiden umpeen kasvamista, sillä metsittyminen oli saanut edetä vapaasti. Hoidetumpaa aluetta oli varsin vähän. Nurmikon tai heinäisemmän alueen vähäisyyteen olin kovin tyytyväinen, sillä olin jo päättänyt hankkiutua heinikosta kokonaan eroon.
|
Seinustalla takempana puskee ylös lehtiään muutamia pioneja ja etualalla on sittemmin talveen menehtynyt vaaleanpunakukkainen ruusu.Tarha-alpia ja kevätkaihonkukkaa riittää koko pitäjän tarpeisiin... |
Rikkaruohoja vai perinneperennaa?
Vihreyttä pihassa
kuitenkin riitti ja mielenkiinnolla seurasin, että mitä kasveja mistäkin
nousee. Täytyy myöntää, että kasvien tunnistamisen kanssa tuli
hankaluuksia heti kättelyssä. Rikkaruoho vai onko tämä sittenkin
joku perenna? Opit ja kokemuksen kautta tutuksi tulleet kasvitkin
tuntuivat kadonneen päästä. Asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen,
että ei tieto mihinkään ollut kadonnut, sitä ei vaan yksinkertaisesti
ollut koskaan ollutkaan :) Syy oli nimittäin siinä, että en missään
vaiheessa ollut päässyt seuraamaan näiden kasvien vuodenaikaiskiertoa,
jotta olisin pystynyt tunnistamaan kasvit jo heti kevään ensimmäisistä
piipoista. Tämä sai suhtautumaan kaikkeen vihreään kovin
varauksellisesti ja kasvillisuuta suojellen, jotta en tulisi tuhonneeksi
mitään merkityksellistä ja säästämisen arvoista.
|
Tässäpä sitä tunnistettavaa riittääkin. Tulppaaneja, poimulehteä, lemmikkiä, mutta mitä muuta. Porkkanapuska vasemmalla piti mysteerinsä siihen saakka kunnes ensimmäiset kukat ilmestyivät. |
|
Mökin maalipinta aiheutti näppylöitä sekä värillään että huonokuntoisuudellaan. Ensireaktio näihin hernepensaisiin oli kovin saman suuntainen, mutta sittemmin olen oppinut tykkäämään näiden pirteästä vihreydestä, joskin valitettavan usein härme pilaa kasvuston ja ilon jossakin vaiheessa kesää. |
|
Virnaa täälläkin, lemmikkiä ja ahomansikkaa. Mutta on tässä jotain pensastakin, joka sittemmin on tarkentunut pallohortensiaksi. |
|
Lemmikkejä, ehkä lupiinia, vuokkoja, kieloja. |
|
Kuunliljaa
ja jotain muuta. Isoin määrä jotain muuta tuntuu olevan kovin hyvä
valtaamaan alaa vähitellen, mutta varmasti. Syksymmällä keltaiset
kukinnot paljastivat kasvin piiskuksi, ilmeisesti tarhapiisku on
kyseessä. |
Metsää on saatava nurin
Into pihan muokkaamiseen oli heti alusta lähtien suuri. Onneksi pahimpien risukkojen raivaamiseen kului aikaa ja energiaa niin, että kasvit saivat olla aloillaan ja suuremmat pihanmuokkaushankkeet siirtyivät tuonnemmaksi. Varsin nopeasti kypsyi myös ajatus siitä, että isompia puita pitää saada vähennettyä paljon, jotta tontille pääsisi valoa ja ilmaa paremmin. Puiden kaataminen tai paremminkin kaatamattomuus esti laajamittaisemman istutusalueiden perustamisen ja etenkin puuvartisten kasvien istuttamisen. Kovinkaan monelle puuvartiselle ei tuntunut olevan tilaa tai paikkaa, missä ne eivät olisi olleet puiden kaatamisen tiellä.
Malttamattomana tulin menneeksi jossakin määrin perä edellä puuhun ja hankin melkoisen liudan kasveja, etenkin perennoja, joita sitten yritin pitää hengissä valeessa ruukuineen päivineen. Kaikki kasvit eivät tästä kuurista tykänneet. Muistan ainakin joidenkin matalakasvuisten iiristen mädäntyneen. Oli sateinen kesä ja nämä olivat muiden kasvien katveessa siirteessä. Sitä eivät suoraa auringonvaloa kaipaavat kasvit kauaa sietäneet. Kantapään kautta suodattaen sopivina annoksina, jos ei muuten ole vastaanotin oikealla aaltopituudella.
|
Minä näen ensimmäisenä pelkkää virnaa. Kaunishan sekin on, mutta millä kasvatan itseni sietämään sitä tai jopa tykkäämään? On se niin viheliäinen hävitettävä ja hirttää kaiken muun... |
Maltti oli valttia
Täytyy näin jälkikäteen
sanoa, että onneksi minulla riitti malttia seurailla
rauhassa, mitä kasveja mistäkin nurkalta nousee. Moni hieno puutarhan alkuperäiskasvi
on sittemmin siirtynyt uuteen kohtaan kasvamaan ja jatkamaan elämäänsä.
Näin ei olisi käynyt, jos olisin tilannut pikimmmiten puskutraktorin pyörähtämään tontille.
Edellisen omistajan toiveena oli hänen puutarhaperintönsä vaaliminen,
ja sitä toivetta olen mielestäni kunnioittanutkin. Piha muokkaantuu vähän kerrassaan enemmän minun toiveiden ja näkemysten mukaiseksi, mutta olen koko ajan pyrkinyt hyödyntämään ja korostamaan tontin hienoimpia piirteitä, jotta paikan historia olisi läsnä uudistuksista huolimatta.